Essu teki jälleen historiaa Tiomilassa!

Tämän vuoden Tiomila juostiin 3.-4. toukokuuta Finspångin kunnassa, runsaan parin tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Essun pääjoukko matkusti bussilla ja laivalla paikanpäälle vasta lauantaiaamuna. Tuntumaa maastoon oli saatu jo pääsiäisleirillä muutama viikko sitten. Essun ei-Suomessa asuvat naiset pitivät muutaman päivän leirin Finspångissä ennen Tiomilaa ja osallistuivat myös vappupäivänä kisattuun WRE-kisaan.

Tiomila kisattiin viime vuonna tehtyjen uudistusten mukaisesti myös tänä vuonna. Naisten joukkueissa on kuusi juoksijaa, joista 2 juoksee ensin pimeän yöosuuden ja sen jälkeen viesti keskeytyy muutamaksi tunniksi ja yöosuuksien tulosten perusteella sunnuntaina aamuvarhain lähdetään kolmannelle osuudelle. Osuudet kolmosesta ankkuriosuuteen ovat valoisia. Miesten viestissä taas aloitetaan kolmella päiväosuudella, jotka starttaavat nuorten viestin jälkeen alkuillasta. Viesti keskeytyy naisten viestin tapaan muutamaksi tunniksi ja neljännelle osuudelle eli pitkälle yölle lähdetään kolmen ensimmäisen osuuden tulosten perusteella. Nuorten viestiin ei tehty uudistuksia viime vuonna ja se juostiin tänäkin vuonna neliosuuksisena viestinä, jossa kakkos- ja kolmososuudella sai olla useampi juoksija (parallel-osuudet). Vuosittain vaihtuu, että onko nuorten viestin ankkuri poika vai tyttö ja tänä vuonna sen piti olla tyttö.

Essulta lähti matkaan yksi nuorten joukkue, kolme naisten joukkuetta ja kaksi miesten joukkuetta. Valitettavasti sairaustapauksen vuoksi naiset kolmosjoukkue jäi ilman ankkuriosuuden juoksijaa, mutta kaikki muut joukkueet saivat hyväksytyt tulokset. Essu-historiaa tehtiin naisten viestissä, mutta kerrataanpa ensin nuorten ja miesten viestit.

Nuorten joukkueen viestin aloitti Eero Martomaa, joka päästi Samuel Juvasteen ja Mikki Kankaanpään kakkososuudelle vain pari minuuttia kärjestä sijalla 39. Tältä parallel-osuudelta Samuel ehätti maaliin ensimmäisenä ja nosti joukkueen sijoitusta sijalle 33. Kolmannelle osuudelle olisi voinut laittaa kaksi juoksijaa, mutta Essulla sen juoksi Miina Kankaanpää yksin ja kivasti juoksikin. Ankkuri Lilja Martomaa pääsi lähtemään sijalla 30 kohti maalia. Viimeisellä osuudella suurin osa juoksijoista taisi olla Liljaa jopa kolme vuotta vanhempia, joten oli upea suoritus Liljalta tuoda Essun joukkue maaliin sijalla 39. Parannusta viime vuotiseen sijoitukseen tuli reilusti yli sata sijaa! Nuorten viestin voittoon juoksi IFK Göteborg. Paras suomalaisjoukkue oli Tampereen Pyrintö sijalla 7.

Eero lähdössä ankkuriosuudelle. Kuva Antti Kemppainen.

Essun miesten ykkösjoukkue koki pienen kolauksen jo ennen kisaa kun kakkososuudelle valittu Daniel Rautio sairastui. Kasaan saatiin kuitenkin varsin kilpailukykyinen joukkue. Miesten valoisalle aloitusosuudelle lähti ykkösjoukkueessa Lari Pernu. Lari tuli vaihtoon pääletkassa sijalla 34, juuri ennen Tampereen Pyrintöä. Eroa kärkeen oli 1:27. Seuraavilla päiväosuuksilla juoksivat Anssi Vesanto ja Juho Noponen. Takaa-ajolähtöön lähdettiin sijalta 57. Långa nattenin putkelle lähti kovakuntoinen Topias Kemppi. Topias eteni varsin hyvin, mutta puolivälin jälkeen toisesta suunnistusjalkineesta irtosi kokonaan pohja ja loppuradasta sijoitusten nosto ei luonnollisesti oikein sujunut. Hienosti Topias kuitenkin pinnisti vaihtoon sijalla 59. Seuraavilla lyhyemmillä yöosuuksilla juoksivat Rinat Gabitov, Mikko Määttälä ja Mikko Tervakangas. Sijoitus vakiintui sijalle 61. Kahdeksannen osuuden putken juoksi Kemppaisen Aarne, joka kilpailee vielä nuorten sarjoissa. Aarne lähetti Miika Vehmaksen ysiosuudelle sijalla 62. Juho Hiltunen pääsi ankkuriosuudelle sijalla 66 ja onnistui nostamaan miehet loppusijalle 65. Viime vuonna sijoitus oli 53, joten siihen nähden kisa ei tänä vuonna aivan optimaalisesti sujunut ykkösjoukkueelta.

Kakkosjoukkueessa juoksivat myös Eero ja Mikki, jotka olivat päivemmällä olleet jo nuorten viestissä. Joukkueessa oli myös muita juniorisarjalaisia, mutta myös vanhempaa kaartia. Kakkosjoukkueen tilanne vaihteli sijasta 295 sijaan 179. Loppusijoitus oli 218. Hyviä suorituksia kakkosessa teki esim. Mikael Rautio, joka onnistui hyvin pitkällä yöllä ja nosti joukkuesijoitusta peräti 42 sijaa. Ville Kokkilan vitososuus oli myös joukkueen parhaimpia osuuksia.

Miesten viestin voittoon juoksi norjalainen NTNUI. Kakkospaikan vei monen ennakkosuosikki Stora Tuna Ruotsista ja kolmanneksi juoksi niin ikään ruotsalainen seura OK Ravinen, jonka ankkuri Gustaf Bergman ei tänä vuonna onnistunut nappaamaan ankkuriosuuden kuninkuutta kuten viime vuonna Nynäshamnissa. Paras suomalaisjoukkue Helsingin Suunnistajat oli viides.

Essun miesten joukkueet. Ykkösjoukkue takarivissä vasemmalta oikealle juoksujärjestyksessä Lari, Anssi, Juho N., Topias, Rinat, Mikko M., Mikko T., Aarne, Miika ja Juho H. Kakkosjoukkueedessä Valtteri, Toivo, Mikael, Ville, Petrus, Elias ja Erik. Kuvasta puuttuvat Eero, Mikki ja Samuel, jotka olivat kuvanottohetkellä vielä nuorten viestissä.

Naisten kisa oli se, missä tehtiin Essu-historiaa ja heti viestin alussa. Ykkösjoukkueen Hanne Hilo juoksi upean avausosuuden ja pääsi vaihtoon sijalla 1. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Espoon Suunnan joukkue on tullut kärjessä vaihtoon Tiomilassa. Toisena vaihtoon tullut tsekkijoukkue TSM Praha jäi muutaman sekunnin. Kolmantena tuli hieman yllättäen IFK Göteborgin kolmosjoukkue.

Hannen mahtava suoritus ja innostava haastattelu kisalähetyksessä sai kotikatsomotkin riemuun. Harvoin näkee näin iloista urheilijaa haastattelussa! Annetaan Hannen kertoa miten tämä historiallinen paalupaikka syntyi ja mitä muuta mietteitä Hannella on kisasta.

Hannen kisatarina eli miten tullaan kärjessä vaihtoon

Tavoite oli tulla kärkiletkan mukana, yhtään enempää ei tarvinnut tehdä. Pieni salainen unelma kyllä oli, että jos pääsisi tulemaan siinä keulassa tai kärjen tuntumassa. Tiesin että osuudella tulee olemaan kovia juoksijoita, muttei kuitenkaan älyttömän paljon. IFK Göteborgin Victoria Hæstad Bjørnstadin kanssa olen aiemminkin juossut aloituksessa. Heti alkukiihdytyksessä tuli kyllä sellainen pieni adrenaaliinipiikki. Tiesin, että voin yleensä aloituksessa juosta sen 5-10 sekuntia kovaa vauhtia ilman että menee hapoille, mutta nyt juostiinkin kovaa vauhtia paljon pidempään ja silti tunsin että kulkee niin olihan se vähän että hups, nyt pitää ehkä vähän rauhoittaa menoa, nyt vedetään kyllä aika kovaa. Halusin päästä K-pisteelle hyvissä asemissa, kulku sinne oli aika kapea. Ajattelin, että katsotaan K-pisteen jälkeen sitten, että miten viesti alkaa kehittymään. Pystyin kyllä lukemaan karttaa sinne juostessa ja miettimään vähän reitinvalintoja. Vaihdoin muutaman sanan Nooran (Noora Hyyrynen, HS) ja todettiin, että meillä on eri hajonta. Päätin, että jos joku lähtee tiekierrolle niin lähden mukaan ja siinähän kävi niin että Göteborg ja Nydalens SK lähti sinne. Ne kyllä paineli vähän kovempaa vauhtia kuin meikäläinen, mutta oli siinä peesissä silti hyvä tulla. Myöhemmin osoittautui että ykköselle tiekierto ja suora valinta olivat yhtä nopeat. Siinä oli aika isotkin hajonnat, kun näki pidemmällä pitkän valoletkan niin tiesi, että toi on varmasti menossa toiselle hajonnalle.

Alun jälkeen porukkaa saatiin vähän hajalle, ei kuitenkaan aivan valtavasti. Sitten alkoikin se vaikeampi osuus, jossa miehet olivat jo päiväosuudella menneet. Tiesin, että nyt pitää keskittyä. Yhden rastin vedin ihan rastista ohi, rastipiste oli kumpare vihreässä. Tajusin kyllä heti, että nyt mentiin ohi, käännyin ja huomasin, että muut käy leimaamassa siinä noin 15 metrin päässä. Mitään isoja virheitä ei tullut, pari tällaista pientä. Suunnistus ei alussa niin sujunut, mutta letkassa sain hyvin pysyttyä kartalla, Kun meni yksin niin tuli tällaisia pieniä ajatuskatkoja. Loppua kohden pidemmällä välillä oli suota ja olin muilta Essun tytöiltä kuullut, että suot on huonoja mennä. Moni lähti kuitenkin suoralle valinnalle suon halki, mutta mä lähdin kiertämään ja valkoinen metsä vieressä oli tosi hyvää ja sain siinä varmaan 15 sekuntia etumatkaa. Yöllä toki tollainen etumatka kiritään helposti kiinni kun lamppu loistaa takana tuleville.

Yleisörastille pääsin leimaamaan ekana. Siitä lähti toinen pitkä väli. Tiesin, ettei mun tarvitse tulla ekana vaihtoon, pitää vaan pysyä kärkiletkassa ja jäin odottamaan muiden valintoja. Kisalähetyksessäkin kuulee, kun mä kysyn Victoria Hæstad Bjørnstadilta että mennäänkö suoraan ja se sanoo, että jos haluat. Ja niin lähdettiin menemään suoraa. Pitkän välin päässä odotti kuitenkin hajontarastit, joten vaikka seurasi muita niin piti pysyä itsekin aktiivisena suunnistuksessa. Oma hajonta löytyi hyvin ja sen jälkeinenkin toinen hajonta. Mun hajontani rasti oli tien tai polun vieressä ja moni muu ajatui sinne samalle rastille ja tekivät siinä virhettä. Lopussa sitten olinkin äkkiä keulassa. Toka vika TV-rasti oli tosi peitteisellä alueella pienellä suolla keskellä puskaa. Tiesin, että sinne pitää nyt mennä ja sitten näinkin jo rastin, leimasin ja pystyin jatkamaan siitä hyvin. Aloin tajuta, että jäljellä on enää muutama rasti ja olen kärjessä. Nyt pitää keskittyä, enää voi vaan hölmöilyllä menettää kärkisijan. Oli kyllä aika jännittynyt tunnelma. Toki en voinut ihan varma olla, että oliko joku ihan alussa karannut yksin kärkeen. Maltilla ja rauhassa vaan. Seuraava rasti piti katsoa tarkkaan, jouduin ihan pysähdyin ja mun takana kaikki muut pysähtyy ja leviää kuin jokisen eväät ja selvästikin ovat vähän kujalla, ovat tulleet vaan mun perässä. Stora Tuna löysi rastin ensin ja olin siinä sitten toisena. Nyt oli enää kaksi rastia jäljellä ennen vikaa rastia. Olin ehtinyt lukea loppurastit ja tiesin miten loppu pitää tulla. Painoin niin kovaa kuin pystyin ilman että suunnistus hajoaa. Muut eivät pystyneet samaan. Kun näin vikan yleisörastin niin tunsin että mulla on eniten sitä tahtoa ja halua tulla keulassa vaihtoon. Varsinkin kun näin pitkälle olen jo kärjessä tullut. Nyt en päästä enää ketään ohi. Ihan hirvee kiri loppuun ja alkoi jo nousta kylmät väreet kun viimeinen rasti häämötti. Tunsin, ettei kukaan ole ihan siinä rinnalla painumassa ohitseni.

Oli kyllä älyttömän siistiä tulla sitä loppusuoraa missä tulilieskat leimahtelee siinä vieressä. Tavoite oli tulla kärkiletkassa niin että näkee vielä liekit, mutta nyt olin todella se eka. Ensimmäinen vaihtoon tulija, jota kaikki ovat odottaneet. Sitä ei oikein voi sanoin kuvailla että millainen se fiilis on kun tulee kärjessä. Sellainen kupliva, älyttömän iloinen ja vaan energiaa huokuva olo itsellä. Muutkin sen varmaan siinä ympärillä huomasivat. Pieni unelma, joka kävi toteen, vaikken osannut sitä vielä nyt odottaa. Olen kyllä tosi tyytyväinen suoritukseeni. Taktisesti tämä osuus onnistui hyvin. Taidollisesti ja fyysisesti en ollut kovin, mutta taktisesti onnistuin parhaiten ja siksi tulin keulassa vaihtoon.

Paljon onnea uran ekasta osuuskärjestä Hannelle!

Suorituksen jälkeen oli haastatteluiden aika. Ja hyvästä suorituksesta riemuitsemisen. Kuva Jari Ikäheimonen.

Hannen jälkeen ykkösjoukkueen toisen osuuden juoksi Emmi Markki, joka onnistui jälleen mainiosti. Sijalta 10 kärkeen +2:55 oli hyvä lopettaa viestin yöosuudet ja jäädä odottamaan naisten ”långa dagenin” alkua aamulla klo 5.45 (Ruotsin aikaa). Rita Maramarosin oli tarkoitus viime vuotiseen tapaan juosta tämä kolmososuus, mutta hän sairastui päivää ennen kisaa. Ranskan nuori Fanny Delahaye valittiin paikkaamaan Ritaa. Kolmososuus on pitkä putkiosuus, jonne Fanny lähti samoihin aikoihin HS:n, Lahden Suunnistajien ja IKHP:n kanssa. Tälle osuudelle olivat joukkueet valinneet kovavauhtisia suunnistustaitureita ja Fanny ei ihan päässyt niihin letkoihin mukaan. Hän selviytyi ensimmäisestä Tiomilastaan kuitenkin puhtain paperein ja Liisa Raasakka pääsi lähtemään osuudelleen sijalta 44. Liisan perusvarma suoritus parilla pikkuvirheellä nosti joukkueen sijalle 36. Vitososuuden Dominika Mero onnistui myös nostamaan sijoitusta 8 sijaa ja ankkuriosuudelle lähdettiin sijalta 28. Siana Senn pääsi hurjaan seuraan kun ankkuriosuudella juoksi huippujoukkueiden huippusuunnistajia. Esimerkiksi Stora Tuna heitti kisaan Tove Alexanderssonin, Halden Natalia Gemberlen ja Göteborg Sanna Fasthin. Siana toi Essun maaliin sijalla 29 ja onnistui pitämään Essun top30-sijalla. Laskua toki oli viime vuotisesta sijasta 7 mutta kaikki kuitenkin tekivät hyvät suoritukset ja voivat olla tyytyväisiä itseensä. Nälkää toki jäi sopivasti niin ensi vuoteen kuin kesäkuussa odottavaan Venlojen viestiinkin.

Fanny lähdössä pitkälle päiväosuudelle. Vieressä Lahden Suunnistajien Anna Pradel. Kuva Antti Kemppainen.

Ykkösjoukkueen valmentaja Jari ”Ikis” Ikäheimonen löysi hyvää suorittamista kaikilta. Esimerkiksi Fanny juoksi miltei soolona koko osuuden eikä jäänyt mahdottoman paljoa kärkeen. Ikää Fannylla on kuitenkin vasta 18 vuotta. Liisa ja Emmi juoksivat top20-osuustuloksiin ja Dominika teki varman ja sujuvan suorituksen. Siana ankkuriosuudella oli kovassa paikassa, mutta onnistui pitämään Essun TOP30:ssä ja osuustulos 23 isojen pyssyjen joukossa oli varsin mainio.

Naisten joukkue lähti numerolla L eikun mites se nyt oli? Vasemmalta oikealla Hanne, Dominika, Siana, Fanny, Emmi ja Liisa. Kuva Jari Ikäheimonen.

Naisten kakkosjoukkue oli kilpailun 118. Erityisesti nelososuuden Martta Kankaanpää onnistui mainiosti, samoin aloitusosuuden Heidi Mikkola. Erityismaininta myös kolmosjoukkueen Essi Kankaiselle, joka lähti ennakkoluulottomasti pimeälle ykkösosuudelle. Kolmosjoukkueesta puuttui kuitenkin ankkuriosuuden juoksija, joten heidän viestinsä jäi kesken.

Naisten viestissä maaliin pääsi 252 joukkuetta. Palkintopallilla nähtiin sinivalkoista väriä kun ruotsalaisseura IFK Göteborgin naiset valtasivat kaksi ensimmäistä sijaa. Kolmas oli upeasti Kalevan rasti, jonka ankkurina juoksi Essu-kasvatti Ida Haapala. Hieno suoritus!

Essu oli tällä kertaa liikkeellä melko pienellä valmentaja/huoltajaporukalla. Antti, Ikis, Simo, Line ja Tapsa tekivät melkoisen urakan kisan aikana. Onneksi moni urheilija jaksoi oman osuutensa jälkeen olla mukana apurina. Isot kiitokset kaikille!

Ensi vuonna Tiomila juostaan Tranåsissa, kolmisen tuntia Tukholmasta lounaaseen. Ajankohta on tuttuun tapaan toukokuun ensimmäinen viikonloppu.

Tässä vielä linkki tämän vuotisiin tuloksiin:

https://eventor.orientering.se/Events/ResultList?eventId=48103&groupBy=EventClass