Ilkeät spesiaali: Kaikkien karttaprojektien äiti

Illu Sihvola:

Ilkeät spesiaali: Kaikkien karttaprojektien äiti

(Teksti on julkaistu suunnilleen tällaisena EsSun Taskussa.)

Mitä ehti tapahtua ennenkuin Haukilahti-Westendin korttelikartta päätyi kortteliviestin aloittajien kouraan ?

Berliininmunkit

Projekti käynnistyi noin 1986. Silloisen EsRa:n juniorit kuskattiin kartan reunaan, lyötiin kaavakartan palat kouraan ja menoksi. Turha mainitakaan, että vaikka startti näin hienosti onnistuikin, ei ykköstä kukaan löytänyt. Tuon aikaisesta joukosta Erkka (nimi muutettu) muistelee: ”Kyllähän mäkin siellä Mellstenin rannassa puolisen tuntia käkäilin, ennenkuin tajusin, että eihän tästä mitään tule. Painelin sitten lähimmälle huoltikselle soittaakseni faijan hakemaan pois, ja siellähän ne oli muutkin miettiset ja louekarit jo limulla ja perliininmunkilla.”

Vippaskonstit

Siitä projekti sitten hautautui vähin äänin kymmenen vuoden uneen, kunnes joukko innokkaita JMFC-klubilaisia päätti tarttua toimeen. Vähänhän sen tuokin startti arvelutti. Pohjakarttaa joukkueelle viedessäni kommentti taisi olla ”Häh, mikä tää on !”. Eikä lähtenyt tämäkään yritys mitenkään loisteliaasti käyntiin. Olen kyllä kuullut joidenkin onnistuneen suunnistamaan kartalta ulos, mutta M. Tanska on kyllä ainoa, jonka olen kuullut onnistuneen tekemään maastotöitä kartan ulkopuolelta. Muutoin orkesteri tuntui keskittyvän keksimään vippaskonsteja, jolla hommasta pääsisi helpommalla, ja neuvontayrityksiäni ”oikeat kartoittajat käyvät maastossa korjaamassa ja täydentämässä pohjakarttaa, piirtävät sitten muoville konseptin, joka skannataan, ja josta sitten lopullinen kartta OCAD:illä piirretään” pidettiin kai lähinnä vitseinä.

Uraa uurtavaa

Noh, jotain hyvää tuossa kiertoteiden keksimisessä kuitenkin syntyi. G.Salosen Karttatiimi avusti projektia siirtämällä Maanmittauslaitoksen maastotietokannasta alueen rakennukset, tiet ja rantaviivan suoraan OCAD-tiedostoon. Tämä oli tietääkseni ensimmäinen kerta, jolloin maastotietokantaa hyödynnettiin tällä tavoin suunnistuskartoituksessa. Projekti oli siis kaiken muun lisäksi myös uraa uurtava, vähän siis samanlainen kuin JMFC-miehen nenä klubi-illan jälkeen kotimatkalla. Maastotietokannan otos ja sen julkaisulupa maksoivat reilut 400 FIM.

Mauno rules

Projekti junnasi silti paikallaan. Itse kävin syksyllä –96 kartoittamassa Haukilahden vesitornin mäen, mutta muuta tulosta ei tahtonut tulla. Lopulta sitten marraskuussa –97 projektin luonteen mukaisesti kaikkein epätodennäköisin itseään niskasta kiinni ottaja eli Mauno ilmoitti, että ”Joo, ei tartte perua niitä kisoja, kyllä mä sen kartan kasaan runttaan”. Ilmoitus otettiin tietysti ilolla vastaan, eikä palaneen käryä haistettu silloinkaan, kun pari tuntia ennen Manun Ruotsiin pakenemista kävin korpun häneltä noutamassa. Manu nimittäin tunnusti, että ”Ehkä se nyt ei ole ihan paras koskaan tehty kartta, mutta kyllä siinä kisat voi pitää, kai.”

Kuulopuheet

Piirtelin Manun tiedostoon vesitornin mäen ja rakentelin raamit sun muut koristeet, ja sitten miehet maastoon tarkistelemaan. Eikä aikaakaan, kun alkoi kriittistä kommenttia irrota. Jälkikäteen analysoituna Manun kartoitustekniikkaa voisi kuvata varsin yleistäväksi ”mistä aita on matalin”-tyyliksi. Manu myös käytti joitakin varsin poikkitieteellisiä, voisiko sanoa jopa epätieteellisiä mittausmenetelmiä, kuten ns. ”Kuulopuhe-tekniikkaa”.

Uudet karttamerkit

Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen. Innokkaita kartoittajia lähti paikkaamaan Maunon teosta. Koposen Pena otti varsin vastakkaisen linjan tyyliin ”pitäähän sitä kartassa rastipisteitä olla”. Siinä saivat IOF:n kuvausohjeet kyytiä, kun Pena keksi uusia karttamerkkejä, jotta valkoisia alueita ei karttaan jäisi.

Katu- ja puistotyöt

Toisaalla taasen Jylhän Jokke nikkaroi omaa osaansa merkillisiäkään vuorokaudenaikoja kaihtamatta. Joskus on rasteja viety maastoon yöllä ja jopa ilman lamppua, mutta tässä projektissa on maastotöitäkin tehty samalla tavalla. Jouko harmitteli, ettei tuo ”maastotyö”-termi ole enää virallisesti käytössä. Hän olisi nimittäin halunnut nimensä varsinaisten maastotyöntekijöiden perään otsikon ”katu- ja puistotyöt” alle.

Summan mutikassa

Kartoitin ja piirtelin vielä itse uusiksi suurimman osan varsinaisista metsäalueista, sillä Manun summanmutikkatarkkuudella alunperin laadittu jälki ei missään tapauksessa parantunut tarkkuudeltaan täydentelijöiden jäljiltä, ja katsoin parhaaksi ottaa alkuperäisen pohjakartan käyttöön. Projektin luonteelle luonnollisesti sopi hyvin se, että Manun jäljiltä juuri ne kaksi parhaiten onnistunutta mäkeä olivat ne, jotka muista syistä jäivät kansallisten ratasuunnitelmien ulkopuolelle.

..mutta ei sitä taideteosta sitten pahemmin haukuttu. Kaiketi.