Jukola-treenistä opittua ja erinäisiä muita vinkkejä

”Etsii, etsii… soisi löytävänsä”, tuttua, eikö totta? Keskiviikon Jukola-treenistä en oppinut oikeastaan suunnistamisesta mitään, senhän jo osasin, että rastit ei löydy jos juoksee liian kova eikä toki edes hölkkävauhdillakaan aina, jos ei jaksa lukea karttaa ja seurata samalla maastoa.

Muita asioita tuli kyllä mieleen viikonlopun Venloja ajatellen. Muun muassa sen, että keskipitkää tukkaa ei saa pysymään neljällä pinnillä, vaan siihen on käytettävä vähintään ilmastointiteippiä tai ainakin useampaa hiuslenkkiä. Yöosuuksilla ongelma ratkeaa itsestään otsalamppua käyttämällä, se kun pitää letit kivasti paikallaan. Samoin sen, että uudet, liukkaat suunnistussukat yhdistettynä liukkaisiin suunnistuskenkien pohjallisiin ei ole hyvä yhdistelmä (lue: kengät pyörii jalassa). Älä siis kokeile mitään uutta kisoissa! Haastan teidät kaikki lisäämään spekulatiopalstalle omia vinkkejänne venlojen viestiä tai jukolaa ajatellen. Parhaat vinkit palkitaan tai ainakin ne saavat eniten julkisuutta essu-leirissä. Lisäksi kesä on tullut ja hyttyset myös, auton vierellä vaatteita vaihtaessa verenhimoiset kaverini kävivät armotta kimppuuni. Kutina ei ole vielä sietämätön, mutta toivottavasti kilpailukeskusalue on niin avara, ettei siellä ole näitä kavereita.

Kavereista puheen ollen, jos ette tunne vielä kaikkia joukkuekavereita, niin eikun reippaasti esittäytymään ja kyselemään. Jos essuverkkareissa hengaava tyyppi ei ollutkaan oman joukkueen väkeä, niin tuleepahan opittua joku muu seurakaveri :)

Kannustus on aina mukavaa, joten kannustan teitä kannustamaan meitä ja kaikkia essulaisia (saa toki muitakin kavereita ja muuten vaan hauskoja tyyppejä kannustaa). Aina voi huudella loppusuoralla ”Hyvä essu!”, jos juoksijan ei nimi satu olemaan tiedossa tai äkkiseltään on unohtunut. Tai voi keksiä kivan lempinimen kaverille, ja katsoa tunnistaako kaveri sen. Kaivetaan siis essu-vaatteita mukaan, jotta kannustaminen ja moikkaaminen on helpompaa. Jos ei muuta omista kuin essu-pipon tai lippiksen, niin sekin on hyvä alku.

Sitten pitäisi opetella vielä numerot. Ensin lienee parasta opetella oman osuuden numero, että tietää olla oikeaan aikaan kisoissa. Tarkistakaa siis vielä huomennakin juoksujärjestykset essun sivuilta. Toiseksi ehkä se vaikein, eli oman joukkueen numero. Pitää muistaa, että jos katsoo väsyneenä joukkueen numeron omasta rintanumerostaan, niin ylösalaisin esimerkiksi 116 onkin 911, älkää menkö siis siihen halpaan – parempi tuoda seuraavan osuuden juoksijalle kartta siten, että seuraava näkee kartan takaa joukkuenumeron, kuin että taittelee kartan valmiiksi. Metsään lähtevä on aina vastuussa, että on oikean joukkueen ja oikean osuuden kartta! Viimeisenä vielä pitää osata numeroita verratakseen koodit kartalta ja rastilipulta.  

Tsemppiä kaikille venloille ja jukolan sälleille, sekä kaikille huoltajille, mukaantuleville lapsille ja kannustajille! Ja otetaan mallia essun nuorisosta, joka on tänä vuonna ansainnut essu-birdin (sukua angry birdille) parhaiten kannustavasta seurasta.

Essun venlojen ykkösjoukkueen kolmas osuus eli Sini 

ps. Jos ette minua vielä tunnista, niin kuva yrittää esittää minua.

Jukola-treenijutun kirjoittaja