Vinkkejä kuntorastiratamestarointiin

Espoon Suunnan Seuraratamestarikoulutukseen liittyen kurssille osallistujat tekivät kuntorastiratoihin liittyvän harjoitustehtävän, josta heille annettiin palautetta ja vinkkejä tuleviin ratamestaritehtäviin.

Annetusta palautteesta tässä koosteena vinkkeinä kaikille kuntorastiratoja suunnitteleville

Radat

Rastien ja ratapituuksien perussuhteena lyhyemmällä radalla on vähemmän rasteja kuin pidemmillä. Kaikilla radoilla tulee laatia vaihtelevan mittaisia ja vaatimustasoisia rastivälejä.

Rastipisteet

Kuntorastien rastipisteinä ovat parhaita yksiselitteiset kohteet maastossa (ei kivi kivikossa). Rastit tulee olla helposti ja turvallisesti lähestyttävissä.

Vältä ns. bingorasteja ja kukaan kurssille osallistunut ratamestari ei ollut sellaisia radoille laittanutkaan. Tämä johtuu ainakin osin siitä, että EsSun kartoilla ei ole juurikaan laajoja tiheikköjä tai mitäänsanomattomia pannukakkumaastoalueita bingorasteille. Joillakin radoilla oli muutamia suhteellisen vaativa piste mutta vaativuus johtui maaston runsaista yksityiskohdista.

Rastimääritteistä sellainen yksityiskohta, että jyrkänne-rastilla ei tarvita lisämäärettä ”alla”.

K-piste

Kuntorasteilla K-piste on samalla Emit-nollauspaikka. K-piste kannattaa sijoittaa niin, että suunnistajat malttavat tarvittaessa jäädä K-pisteelle suunnittelemaan ensimmäistä rastiväliä eli hieman sivussa kuntorastien tapahtumapaikasta. Kuntorasteilla toimiva K-piste on samalla tavalla kuin lasten kilpailujen lähdössä eli K-pisteeltä pääsee yksiselitteisesti liikkeelle tiettyyn suuntaan ja ensimmäinen vaihtoehtoisten reitinvalintojen toteutus alkaa vasta K-pisteeltä lähtemisen jälkeen. Suosituissa kuntorastien pitopaikoissa voi miettiä K-paikan viemistä hieman kauemmaksi, jopa kilometrin päähän, ja näin tarjota vaihtelua suunnistusratoihin.

2-3 km lyhyt helppo rata

Lyhyellä radalla normaalisti tukeudutaan polkuverkostoon. Joskus polkuverkostossa suunnistaminen voi vaikuttaa ”idioottihelpolta” kotisohvalta, kun sitten maastossa se onkin huomattavasti vaikeampaa; maastossa polkujen risteykset saattavat olla epäselviä ja karttaan merkittyjen kulku-urien lisäksi metsässä on muitakin kuin karttaan merkittyjä kulku-uria.

Rastipisteiden on hyvä olla sellaisia, että niille pääsee varmasti ja helposti karttaa lukien ainakin yhdestä lähestymissuunnasta.

Jos radasta tuntuu tulevan hieman vaativa niin silloin on rastien lukumäärän vähentäminen toimiva tapa saada lyhyen radan suunnistajille sopiva rata, jossa ei kulu kohtuuttoman kauan aikaa.

5 km rata

Miten 5 km kuntorastirata eroaa 3 km radasta tai 7 km radasta? 5 km radan tulisi olla suunnistusteknisesti vaativampi kuin 3 km ja se voi olla (lähes) samaa tasoa suunnistusteknisesti 7 km kanssa. 5 km radassa on huomioitava, että sen valitsee usein taitava suunnistaja, jonka kunto ei syystä tai toisesta riitä 7 km radalle. Tämä on syytä huomioida ratasuunnittelussa muutenkin kuin vain lyhentämällä 7 km lenkkiä. 5 km radalla on hyvä välttää erityisen fyysisiä tai etenemistekniikkaa vaativia maastonosia kuten erittäin vetiset suot tai korkeat ja jyrkät rinneseinämät, joiden kautta olisi nopein ja houkuttelevin reitti kulkea.

7 km

Kuntorastien 7 km rata on vaativuustasoltaan lähellä kansallisen kilpailun suunnistusradan tasoa. Kansallisen tason ratoihin erona kuntorastiradalla suunnittele rastipisteiden läheisyyteen kiintopiste, josta pääsee rastille myös keskinkertaisin suunnistustaidoin.  

Maali

Kuntorastien maali on tavanomaisesti tapahtumakeskuksessa ”metsän laidassa”. Mikäli maali on hieman kauempana ”metsämaalina” niin on syytä huolehtia siitä, että maaliin tulevat ohjautuvat tulospalveluun eikä muodostu houkutusta oikaisuun suoraan parkkipaikalle ja kotiinlähtöön. Metsämaalilla saadaan hieman kauemmaksi viedyn K-pisteen tapaan vaihtelua suosittujen kuntorastien pitopaikkoine ratoihin. Jos mahdollista niin sijoita maali eri suuntaan kuin missä lähtöpaikka sijaitsee.