Ajankohtaista
- Essun naiset kolmanneksi Partioaitta-viestissä 1.6.2025
Naisten viesti on startannut. Ykkösjoukkueen Anni eturivissä numerolla 5. Kuva: SSL/Marko Kantaneva
Anttolan Maljalassa juostiin sunnuntaina 1.6. kauden kolmas Viestiliigan osakilpailu Partioaitta-viesti. Maljalan maastoa oli kehuttu nopeakulkuiseksi ja näkyvyyden piti olla hyvä. Näin myöskin oli. Jokaisella osuudella niin miehissä kuin naisissakin mentiin jopa ratamestarin arvioituja osuusaikoja nopeammin. Espoon Suunta oli liikkeellä kuudella joukkueella, 3 miesten ja 3 myös naisten viestissä. Sairastumiset aiheuttivat sen, että naisten joukkueista vain ykkösjoukkueella riitti juoksijoita kolmannelle osuudelle.
Naisten aloitusosuudella ykkösjoukkueella oli nuori Anni Jantunen. Anni kertoo, että kisa lähti hyvin liikkeelle ja suunnistus sujui ilman suurempia virheitä aina 4,4 kilometrin väliaikaan asti. Anni oli tässä väliajassa toisena, vain minuutin päässä Marika Teinistä (Kalevan Rasti). ”Lähdin juoksemaan väliaikapaikan jälkeen liian innokkaasti ja sen seurauksena tuli tehtyä vähän virhettä. Rata oli kuitenkin helpompi kuin olin etukäteen odottanut ja vähän pelännytkin”, Anni kertoo. Vaihtoon Anni tuli hienosti sijalla viisi, ysirastin virheestä huolimatta. Anni kertoo nähneensä metsässä lähes koko ajan muita suunnistajia. ”Tiesin hyvin koko osuuden ajan, että millä sijalla juoksen.” Palkintopallisijoitus Viestiliigassa oli Annille ensimmäinen. ”Tuntui vähän jännältä tällaisena 15-vuotiaana pikkutyttönä seistä palkintopallilla kokeneiden suunnistajien vieressä, mutta olihan se hienoa!”
Anni lähetti Liisa Raasakan toiselle osuudelle. Liisa juoksi heti alussa Lynxin kiinni ja nosti sijoituksen neljänneksi. Liisä kertoo, että kisa meni ihan hyvin, mutta että fyysisesti kulku ei ollut parhainta mahdollista. Tässä viestissä myös hajonnat puhuttivat, ne olivat aika isoja. Liisalle sattui pitkä ja hidas hajonta, mutta se ei häntä haitannut. ”Mulle tosiaan sattu se pitkä ja hidas hajonta, mutta en edes tajunnu sitä matkalla kun olin siinä vaiheessa niin yksin. Ja hidas hajontahan vaan tarkoittaa sitä, että joukkuekaverit pääsee nopeammille reiteille!” Näinhän se tosiaan kannattaa miettiä. Palkintopallisijoitus oli Liisastakin hieno juttu. ”Oltiin etukäteen katottu, että viivalla on paljon tosi kovia joukkueita, ja meidän pitää vetää tosi hyvin, jotta ylletään samoille sijoille kuin tämän kauden aiemmissa viestiliigoissa. Se onnistui vielä paremmin kuin osattiin odottaa. Tehtiin vaan omat hyvät suoritukset – ei mitään sen ihmeellisempää”, Liisa kertoo.
Hanne Hilo pääsi ankkuriosuudelle melko herkulliseen, mutta vaativaan paikkaan. Sija oli neljä ja edessä oli noin minuutin päässä liettualaisjoukkue IGTISA:n Hanna Wisniewska ja takana oli Rastikarhut noin 1,5 minuutin päässä. Kärkikaksikkoon Tampereen Pyrintöön ja Kalevan Rastiin oli jo liian monta minuuttia, nämä joukkueet olivat käytännössä saavuttamattomissa. Hanne kertoo, että ainoastaan alussa tullutta ”pientä oravapolkuvirhettä” lukuunottamatta osuus sujui lähes täydellisesti. ”Vauhti oli kohdillaan ja seiskarastin kohdalla näin IGTISA:n juoksijan ja ilahduin, että olin ajanut hänet kiinni”, Hanne kertoo ja jatkaa ”Kasirastille mennessä ohitin hänet ja tiesin, että nyt ollaan sijalla kolme. Lähdin ihan kaasupohjassa, mutta kuitenkin varmasti suunnistaen kohti kymppirastia. Huomasin, ettei IGTISA:n Hanna W. pysy vauhdissa mukana. Siitä oli hyvä poimia vielä vikat rastit sujuvasti ja tuuletella loppusuoralla.” Hannen tuuletus olikin naisten viestin iloisin.
Hanne oli ottanut kasirastille IGTISA:n Hanna Wisniewskan kiinni ja ysirastilta lähdettiin suurin piirtein samaan aikaan. Hanna W. yritti toista valintaa kuin Hanne, varmaankin koska huomasi ettei pysy Hannen vauhdissa. Hannen valinta ja vauhti oli kuitenkin paljon parenmpi ja Hanne pääsi kymppirastille ensin ja säilytti tämän eron loppuun asti.
Sydämellistä riemua maalissa. Vasemmalla Anni, keskellä Hanne ja oikealla Liisa. Kuva: Elisa Viholainen.
Seuraava viestikoitos on Venlojen viesti kahden viikon päästä Mikkelissä. Naiset odottavat kisaa jo innolla. ”Venloihin lähdetään tietysti hyvillä fiiliksillä! Meillä on monta hyvää, vahvaa joukkuetta, ja hyvillä perusvahvoilla suorituksilla myös sijoitukset on varmasti hyviä. Ennen kaikkea Venlat on kuitenkin älyttömän hauska kilpailu ja tapahtuma. On mahtavaa, että saa elää ja hengittää suunnistusta ja suuren urheilujuhlan tuntua kavereiden kanssa kokonaisen viikonlopun”, summaa Liisa tulevaa Jukola-viikonloppua.
Naisten viestin voitti Tampereen Pyrintö, joka voitti lopulta Kalevan Rastia liki kolme minuuttia. Miesten viestin voitti Helsingin Suunnistajat, Tampereen Pyrintö oli toinen ja Ikaalisten Nouseva Voima kolmas. Essun ykkösjoukkue oli sijalla 32 eli aika samoilla sijoilla kuin edellisessä Viestiliigan osakilpailussa. Kakkosjoukkue oli 67. ja kolmosjoukkue 75. Yhteensä miesten viestissä oli 102 joukkuetta, joista maaliin pääsi 89.
Linkki tuloksiin:
https://online4.tulospalvelu.fi/tulokset-new/fi/2025_anttolavl/
Continue reading → - SM-keskimatkalta jälleen mitali pääsarjoista! 29.5.2025
Hanne Hilo voitti jälleen SM-mitalin keskimatkalta! Kuva: Touho Häkkinen.
Tämän vuoden SM-keskimatka kilpailtiin Outokummun Rikkarannassa 24.-25.5. Tällä kertaa keskimatka oli kaksipäiväinen: lauantaina juostiin karsinnat ja sunnuntaina finaalit. Essulaisia oli kisaan ilmoittautunut peräti 70 kappaletta. Nuorimmat SM-kisoihin pääsevät olivat tänä vuonna 14 vuotta täyttäneitä. Ja vanhin sarja on yli 90-vuotiaille, joten todella kaikenikäisiä kilpailijoita oli saapunut kilpailemaan Suomen mestaruuksista.
Pääsarjoissa oli A-finaaliin pääsy melko haastavaa, koska sekä miehissä että naisissa oli runsaasti ulkomaisia huippuja mukana. Esimerkiksi Sveitsin maajoukkueen suunnistajia oli liki kymmenen niin miehissä kuin naisissakin. Ulkomailla asuvat eivät kilpailleet Suomen mestaruuspalkinnoista, mutta toki hankaloittivat finaaliin pääsyä. Miesten pääsarjassa oli peräti viisi karsintaerää, jokaisessa noin 45 kilpailijaa ja vain 12 per erä pääsi jatkoon. Tällä kertaa kävikin niin, että Essun miehistä ei kukaan päässyt A-finaaliin (Lari Pernu ei ollut mukana kisoissa). Naisten puolella jatkoon pääsy oli hieman helpompaa, muttei sielläkään mikään läpihuutojuttu. Kolme karsintaerää, jokaisessa noin 60 kilpailijaa ja 20 parasta per erä pääsi jatkoon. Essun naisista Hanne Hilo, Liisa Raasakka ja Sveitsin maajoukkueen kanssa Suomessa treenileirillä ollut Siana Senn juoksivat itsensä A-finaaliin.
Sunnuntain finaalipäivä käynnistyi pääsarjojen A-finaaleilla. Naisissa Hanne Hilo juoksi upeasti ja saavutti SM-pronssin. Tämä oli Hannelle jo toinen keskimatkan SM-pronssi; ensimmäinen tuli Vaasan SM-kisoista kaksi vuotta sitten. Hyvää suoritusta osattiin jopa hieman odottaa Hannelta, olivathan kevään viestisuoritukset menneet erinomaisesti: Finnish Springissä tuli ankkuriosuuden kärkiaika ja Tiomilassa aloitusosuuden voitto. Naisten Suomen mestaruus meni Venla Harjulle ja toiseksi tuli Marika Teini. Miehissä Eetu Savolainen voitti, Akseli Ruohola oli toinen ja Miika Kirmula kolmas. Hieman olivat ulkomaiset huiput parempia niin naisissa kuin miehissäkin. Simona Aebersold Sveitsistä oli Venla Harjua 16 sekuntia nopeampi ja Ruotsin Albin Ridefelt voitti Eetu Savolaista 23 sekuntia.
Hanne Hilo viimeisellä rastilla. Kuva: SSL/Timo Mikkola.
Mitaleja essulaisille tuli myös niin junnu- kuin veteraanisarjoistakin. Viime kauden junnukomeetta Anni Jantunen jatkoi käsittämätöntä ylivoimaansa 16-sarjassa saavuttaen Suomen mestaruuden yli kolmen minuutin marginaalilla seuraavaan juoksijaan. 16-pojissa Samuel Juvaste nappasi hienosti pronssia ja Kasper Hilo oli 10. Tässä sarjassa oli peräti 6 essulaista A-finaalissa. 18-tytöissä Anni Mäki-Hokkonen oli toinen ja hauskasti heidän perheeseensä tuli toinenkin hopea kun Annin äiti Saarinka tuli toiseksi D55-sarjassa. Junnusarjoissa 20-pojissa Juho Noponen oli kahdeksas ja 18-pojissa Aarne Kemppainen niin ikään kahdeksas.
Anni Jantunen D16-sarjan Suomen mestariksi. Toiseksi tuli Hämeenlinnan Suunnistajien Alma Peltotalo ja kolmanneksi Turun Suunnistajien Ella Tetri. Kuva: Antti Kemppainen.
Mäki-Hokkosten perheen tuli kaksi hopeaa. Äiti-Saarinka otti mitalinsa D55-sarjasta ja tytär Anni D18-sarjasta.
Veteraanisarjoissa palkinnot jaetaan sarjoissa HD35-75 kuudelle parhaalle ja sarjoissa HD80-90 kolmelle parhaalle (nuorempien sarjoissa kymmenelle parhaalle). Mitaleille ylsivät edellä mainitun Saarinkan lisäksi Leena Paatero D80-sarjassa ja Eeva Tanska samassa sarjassa. Leenalle kulta ja Eevalle hopea. Maininnan arvoista on, että Ritva Mikkonen oli heidän jälkeensä neljäs. Vahva esitys seuran 80-naisilta! Miehissä Laurllan Pertti otti kultaa vanhimpien herrojen sarjassa H90. Asgeir Mjösund oli nopein H50-sarjassa, mutta kotipaikkastatuksen vuoksi hän ei kilpaillut SM-mitaleista.
Veteraanitähdet mitaleineen. Vasemmalla Eeva Tanska D80-sarjan hopeamitalisti ja keskellä 90-sarjan Suomen mestari Pertti Laurila ja oikealla 80-sarjan Suomen mestari Leena Paatero.
Essulaiset palkitut:
D21 Hanne Hilo pronssi
D16 Anni Jantunen kulta
D80 Leena Paatero kulta
H90 Pertti Laurila kultaa
D18 Anni Mäki-Hokkonen hopea
D55 Saarinka Mäki-Hokkonen hopea
D80 Eeva Tanska hopea
H16 Samuel Juvaste pronssi
D50 Piritta Wartiainen 5.
H20 Juho Noponen 8.
H18 Aarne Kemppainen 8.
H16 Kasper Hilo 10.Paljon onnea palkituille!
Linkki tuloksiin:
https://online4.tulospalvelu.fi/tulokset-new/fi/2025_smkeski/
Continue reading → - Suunnistamisen riemua Kompassiviestissä! 28.5.2025
Espoon Suunta järjesti maanantaina 26.5. Uudenmaan alueen junnujen Kompassiviestin Tapiolassa. Viestissä oli kuusi osuutta ja koska osuuksille 2-5 saattoi laittaa kolme juoksijaa kuhunkin niin joukkueissa saattoi olla peräti 15 jäsentä, mutta kuudellakin pystyi osallistumaan. Joukkueissa piti olla sekä tyttöjä että poikia ja yläikäraja joukkueen juoksijoille oli 14 vuotta.
Kompassiviestissä oli myös avoin viestisarja, johon sai osallistua 1-3 henkisin joukkuein ja saattajat olivat mahdollisia. Tähän uuteen sarjamuotoon tulikin mukavasti pikkuisia suunnistajan alkuja sekä myös vanhempia junnuja.Maasto oli viime kevään SM-sprintistä tuttu Tapiolan maasto, josta oli valmistunut vuosi sitten Alvar Palménin kehuttu sprinttikartta. Pientä -tai oikeastaan aika isoa- sydämentykytystä järjestäjille aiheutui kisa-aamuna kun paljastui, että Tapiolan uimahalli ympäristöineen oli aidattu rakennusalueeksi ja tätä ei luonnollisesti ollut kartalla. Järjestäjät tekivät kuitenkin nopeaa työtä ja saivat käsin korjattua kaikki kilpailukartat eli karttoihin tuli uusi kielletty alue ja yhden rastin paikka siirrettiin. Huh!
Kilpailusarjassa oli peräti 37 vähintään 6 henkistä joukkuetta ja avoimessa sarjassakin juoksi 16 joukkuetta. Aika iso porukka Uudenmaan junnuja! Lynx, Espoon Akilles, Helsingin Suunnistajat, Pihkaniskat, OK Trian, Hyvinkään Rasti, Rajamäen Rykmentti, Hiidenkiertäjät, Rastihaukat, Rasti-Jyry, SK Uusi, Rasti-Vihti, OK77, SK Pohjantähti ja tietysti Espoon Suunta olivat saaneet joukkueita joko kilpailusarjaan tai avoimeen sarjaan. Seurapaitojen määrä Tapiolan Silkkiniityllä oli hieno!
Espoon Suunnan väreissä juoksi 11 joukkuetta kilpailusarjassa ja saman verran avoimessa sarjassa. Liki 100 junnua yhteensä! Joukkueen kokoajilla olikin aikamoinen homma saada kaikille sopivat joukkueet. Tyypilliseen tapaan lisähaasteita syntyi kun joukkueista tuli poisjääntejä esim. sairastumisen myötä. Viimeiset korjaukset joukkueisiin tehtiin vielä maanantaina.
Kompassiviestin tulokset olivat tänä vuonna hienoa luettavaa essulaisille. Kilpailusarjan voitto ja kolmossija tulivat Essulle! Muutkin joukkueet pärjäsivät mainiosti.
Kilpailusarjan voittajajoukkue Alli-Ester, Kaisa, Linda, Otso, Visa ja Juuso.
Kisajärjestelyt sujuivat mainiosti Jappe Ahon ohjauksessa. Kisa saatiin pystyyn ajallaan ja purku tehtiin ennätysmäisen nopeasti. Kiitos talkoolaisille!
Tässä vielä linkki kisasivuille missä on esim. lisää valokuvia sekä tulokset.
https://espoonsuunta.fi/tapahtumat/kompassi-viesti-26-5-2025/
Continue reading → - Essu teki jälleen historiaa Tiomilassa! 8.5.2025
Tämän vuoden Tiomila juostiin 3.-4. toukokuuta Finspångin kunnassa, runsaan parin tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Essun pääjoukko matkusti bussilla ja laivalla paikanpäälle vasta lauantaiaamuna. Tuntumaa maastoon oli saatu jo pääsiäisleirillä muutama viikko sitten. Essun ei-Suomessa asuvat naiset pitivät muutaman päivän leirin Finspångissä ennen Tiomilaa ja osallistuivat myös vappupäivänä kisattuun WRE-kisaan.
Tiomila kisattiin viime vuonna tehtyjen uudistusten mukaisesti myös tänä vuonna. Naisten joukkueissa on kuusi juoksijaa, joista 2 juoksee ensin pimeän yöosuuden ja sen jälkeen viesti keskeytyy muutamaksi tunniksi ja yöosuuksien tulosten perusteella sunnuntaina aamuvarhain lähdetään kolmannelle osuudelle. Osuudet kolmosesta ankkuriosuuteen ovat valoisia. Miesten viestissä taas aloitetaan kolmella päiväosuudella, jotka starttaavat nuorten viestin jälkeen alkuillasta. Viesti keskeytyy naisten viestin tapaan muutamaksi tunniksi ja neljännelle osuudelle eli pitkälle yölle lähdetään kolmen ensimmäisen osuuden tulosten perusteella. Nuorten viestiin ei tehty uudistuksia viime vuonna ja se juostiin tänäkin vuonna neliosuuksisena viestinä, jossa kakkos- ja kolmososuudella sai olla useampi juoksija (parallel-osuudet). Vuosittain vaihtuu, että onko nuorten viestin ankkuri poika vai tyttö ja tänä vuonna sen piti olla tyttö.
Essulta lähti matkaan yksi nuorten joukkue, kolme naisten joukkuetta ja kaksi miesten joukkuetta. Valitettavasti sairaustapauksen vuoksi naiset kolmosjoukkue jäi ilman ankkuriosuuden juoksijaa, mutta kaikki muut joukkueet saivat hyväksytyt tulokset. Essu-historiaa tehtiin naisten viestissä, mutta kerrataanpa ensin nuorten ja miesten viestit.
Nuorten joukkueen viestin aloitti Eero Martomaa, joka päästi Samuel Juvasteen ja Mikki Kankaanpään kakkososuudelle vain pari minuuttia kärjestä sijalla 39. Tältä parallel-osuudelta Samuel ehätti maaliin ensimmäisenä ja nosti joukkueen sijoitusta sijalle 33. Kolmannelle osuudelle olisi voinut laittaa kaksi juoksijaa, mutta Essulla sen juoksi Miina Kankaanpää yksin ja kivasti juoksikin. Ankkuri Lilja Martomaa pääsi lähtemään sijalla 30 kohti maalia. Viimeisellä osuudella suurin osa juoksijoista taisi olla Liljaa jopa kolme vuotta vanhempia, joten oli upea suoritus Liljalta tuoda Essun joukkue maaliin sijalla 39. Parannusta viime vuotiseen sijoitukseen tuli reilusti yli sata sijaa! Nuorten viestin voittoon juoksi IFK Göteborg. Paras suomalaisjoukkue oli Tampereen Pyrintö sijalla 7.
Eero lähdössä ankkuriosuudelle. Kuva Antti Kemppainen.
Essun miesten ykkösjoukkue koki pienen kolauksen jo ennen kisaa kun kakkososuudelle valittu Daniel Rautio sairastui. Kasaan saatiin kuitenkin varsin kilpailukykyinen joukkue. Miesten valoisalle aloitusosuudelle lähti ykkösjoukkueessa Lari Pernu. Lari tuli vaihtoon pääletkassa sijalla 34, juuri ennen Tampereen Pyrintöä. Eroa kärkeen oli 1:27. Seuraavilla päiväosuuksilla juoksivat Anssi Vesanto ja Juho Noponen. Takaa-ajolähtöön lähdettiin sijalta 57. Långa nattenin putkelle lähti kovakuntoinen Topias Kemppi. Topias eteni varsin hyvin, mutta puolivälin jälkeen toisesta suunnistusjalkineesta irtosi kokonaan pohja ja loppuradasta sijoitusten nosto ei luonnollisesti oikein sujunut. Hienosti Topias kuitenkin pinnisti vaihtoon sijalla 59. Seuraavilla lyhyemmillä yöosuuksilla juoksivat Rinat Gabitov, Mikko Määttälä ja Mikko Tervakangas. Sijoitus vakiintui sijalle 61. Kahdeksannen osuuden putken juoksi Kemppaisen Aarne, joka kilpailee vielä nuorten sarjoissa. Aarne lähetti Miika Vehmaksen ysiosuudelle sijalla 62. Juho Hiltunen pääsi ankkuriosuudelle sijalla 66 ja onnistui nostamaan miehet loppusijalle 65. Viime vuonna sijoitus oli 53, joten siihen nähden kisa ei tänä vuonna aivan optimaalisesti sujunut ykkösjoukkueelta.
Kakkosjoukkueessa juoksivat myös Eero ja Mikki, jotka olivat päivemmällä olleet jo nuorten viestissä. Joukkueessa oli myös muita juniorisarjalaisia, mutta myös vanhempaa kaartia. Kakkosjoukkueen tilanne vaihteli sijasta 295 sijaan 179. Loppusijoitus oli 218. Hyviä suorituksia kakkosessa teki esim. Mikael Rautio, joka onnistui hyvin pitkällä yöllä ja nosti joukkuesijoitusta peräti 42 sijaa. Ville Kokkilan vitososuus oli myös joukkueen parhaimpia osuuksia.
Miesten joukkueen valmentaja Antti Kemppainen kertoi, että alkuosuudet menivät varsin hyvin vaikka miesten porukassa oli ollut muutama loukkaantuminen. Pitkälle yölle miehet pääsivät lähtemään 1:20 nopeimmasta letkasta ja iso nousu ei ollut oikein mahdollista. Anttikin mainitsee Topiaksen kenkärikon verottaneen vauhtia. Loppuosuuksilla lähinnä puolustettiin saavutettua sijaa. ”Nämä osuudet sujuivat melkolailla odotusten mukaan ja kokonaisuutena hyvin. Muutama virhe sinnekin mahtui, joten sijaluku olisi voinut olla joitain sijoja korkeampi” Antti toteaa.
Miesten viestin voittoon juoksi norjalainen NTNUI. Kakkospaikan vei monen ennakkosuosikki Stora Tuna Ruotsista ja kolmanneksi juoksi niin ikään ruotsalainen seura OK Ravinen, jonka ankkuri Gustaf Bergman ei tänä vuonna onnistunut nappaamaan ankkuriosuuden kuninkuutta kuten viime vuonna Nynäshamnissa. Paras suomalaisjoukkue Helsingin Suunnistajat oli viides.
Essun miesten joukkueet. Ykkösjoukkue takarivissä vasemmalta oikealle juoksujärjestyksessä Lari, Anssi, Juho N., Topias, Rinat, Mikko M., Mikko T., Aarne, Miika ja Juho H. Kakkosjoukkueedessä Valtteri, Toivo, Mikael, Ville, Petrus, Elias ja Erik. Kuvasta puuttuvat Eero, Mikki ja Samuel, jotka olivat kuvanottohetkellä vielä nuorten viestissä.
Naisten kisa oli se, missä tehtiin Essu-historiaa ja heti viestin alussa. Ykkösjoukkueen Hanne Hilo juoksi upean avausosuuden ja pääsi vaihtoon sijalla 1. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Espoon Suunnan joukkue on tullut kärjessä vaihtoon Tiomilassa. Toisena vaihtoon tullut tsekkijoukkue TSM Praha jäi muutaman sekunnin. Kolmantena tuli hieman yllättäen IFK Göteborgin kolmosjoukkue.
Hannen mahtava suoritus ja innostava haastattelu kisalähetyksessä sai kotikatsomotkin riemuun. Harvoin näkee näin iloista urheilijaa haastattelussa! Annetaan Hannen kertoa miten tämä historiallinen paalupaikka syntyi ja mitä muuta mietteitä Hannella on kisasta.
Hannen kisatarina eli miten tullaan kärjessä vaihtoon
Tavoite oli tulla kärkiletkan mukana, yhtään enempää ei tarvinnut tehdä. Pieni salainen unelma kyllä oli, että jos pääsisi tulemaan siinä keulassa tai kärjen tuntumassa. Tiesin että osuudella tulee olemaan kovia juoksijoita, muttei kuitenkaan älyttömän paljon. IFK Göteborgin Victoria Hæstad Bjørnstadin kanssa olen aiemminkin juossut aloituksessa. Heti alkukiihdytyksessä tuli kyllä sellainen pieni adrenaaliinipiikki. Tiesin, että voin yleensä aloituksessa juosta sen 5-10 sekuntia kovaa vauhtia ilman että menee hapoille, mutta nyt juostiinkin kovaa vauhtia paljon pidempään ja silti tunsin että kulkee niin olihan se vähän että hups, nyt pitää ehkä vähän rauhoittaa menoa, nyt vedetään kyllä aika kovaa. Halusin päästä K-pisteelle hyvissä asemissa, kulku sinne oli aika kapea. Ajattelin, että katsotaan K-pisteen jälkeen sitten, että miten viesti alkaa kehittymään. Pystyin kyllä lukemaan karttaa sinne juostessa ja miettimään vähän reitinvalintoja. Vaihdoin muutaman sanan Nooran (Noora Hyyrynen, HS) ja todettiin, että meillä on eri hajonta. Päätin, että jos joku lähtee tiekierrolle niin lähden mukaan ja siinähän kävi niin että Göteborg ja Nydalens SK lähti sinne. Ne kyllä paineli vähän kovempaa vauhtia kuin meikäläinen, mutta oli siinä peesissä silti hyvä tulla. Myöhemmin osoittautui että ykköselle tiekierto ja suora valinta olivat yhtä nopeat. Siinä oli aika isotkin hajonnat, kun näki pidemmällä pitkän valoletkan niin tiesi, että toi on varmasti menossa toiselle hajonnalle.
Alun jälkeen porukkaa saatiin vähän hajalle, ei kuitenkaan aivan valtavasti. Sitten alkoikin se vaikeampi osuus, jossa miehet olivat jo päiväosuudella menneet. Tiesin, että nyt pitää keskittyä. Yhden rastin vedin ihan rastista ohi, rastipiste oli kumpare vihreässä. Tajusin kyllä heti, että nyt mentiin ohi, käännyin ja huomasin, että muut käy leimaamassa siinä noin 15 metrin päässä. Mitään isoja virheitä ei tullut, pari tällaista pientä. Suunnistus ei alussa niin sujunut, mutta letkassa sain hyvin pysyttyä kartalla, Kun meni yksin niin tuli tällaisia pieniä ajatuskatkoja. Loppua kohden pidemmällä välillä oli suota ja olin muilta Essun tytöiltä kuullut, että suot on huonoja mennä. Moni lähti kuitenkin suoralle valinnalle suon halki, mutta mä lähdin kiertämään ja valkoinen metsä vieressä oli tosi hyvää ja sain siinä varmaan 15 sekuntia etumatkaa. Yöllä toki tollainen etumatka kiritään helposti kiinni kun lamppu loistaa takana tuleville.
Yleisörastille pääsin leimaamaan ekana. Siitä lähti toinen pitkä väli. Tiesin, ettei mun tarvitse tulla ekana vaihtoon, pitää vaan pysyä kärkiletkassa ja jäin odottamaan muiden valintoja. Kisalähetyksessäkin kuulee, kun mä kysyn Victoria Hæstad Bjørnstadilta että mennäänkö suoraan ja se sanoo, että jos haluat. Ja niin lähdettiin menemään suoraa. Pitkän välin päässä odotti kuitenkin hajontarastit, joten vaikka seurasi muita niin piti pysyä itsekin aktiivisena suunnistuksessa. Oma hajonta löytyi hyvin ja sen jälkeinenkin toinen hajonta. Mun hajontani rasti oli tien tai polun vieressä ja moni muu ajatui sinne samalle rastille ja tekivät siinä virhettä. Lopussa sitten olinkin äkkiä keulassa. Toka vika TV-rasti oli tosi peitteisellä alueella pienellä suolla keskellä puskaa. Tiesin, että sinne pitää nyt mennä ja sitten näinkin jo rastin, leimasin ja pystyin jatkamaan siitä hyvin. Aloin tajuta, että jäljellä on enää muutama rasti ja olen kärjessä. Nyt pitää keskittyä, enää voi vaan hölmöilyllä menettää kärkisijan. Oli kyllä aika jännittynyt tunnelma. Toki en voinut ihan varma olla, että oliko joku ihan alussa karannut yksin kärkeen. Maltilla ja rauhassa vaan. Seuraava rasti piti katsoa tarkkaan, jouduin ihan pysähdyin ja mun takana kaikki muut pysähtyy ja leviää kuin jokisen eväät ja selvästikin ovat vähän kujalla, ovat tulleet vaan mun perässä. Stora Tuna löysi rastin ensin ja olin siinä sitten toisena. Nyt oli enää kaksi rastia jäljellä ennen vikaa rastia. Olin ehtinyt lukea loppurastit ja tiesin miten loppu pitää tulla. Painoin niin kovaa kuin pystyin ilman että suunnistus hajoaa. Muut eivät pystyneet samaan. Kun näin vikan yleisörastin niin tunsin että mulla on eniten sitä tahtoa ja halua tulla keulassa vaihtoon. Varsinkin kun näin pitkälle olen jo kärjessä tullut. Nyt en päästä enää ketään ohi. Ihan hirvee kiri loppuun ja alkoi jo nousta kylmät väreet kun viimeinen rasti häämötti. Tunsin, ettei kukaan ole ihan siinä rinnalla painumassa ohitseni.
Oli kyllä älyttömän siistiä tulla sitä loppusuoraa missä tulilieskat leimahtelee siinä vieressä. Tavoite oli tulla kärkiletkassa niin että näkee vielä liekit, mutta nyt olin todella se eka. Ensimmäinen vaihtoon tulija, jota kaikki ovat odottaneet. Sitä ei oikein voi sanoin kuvailla että millainen se fiilis on kun tulee kärjessä. Sellainen kupliva, älyttömän iloinen ja vaan energiaa huokuva olo itsellä. Muutkin sen varmaan siinä ympärillä huomasivat. Pieni unelma, joka kävi toteen, vaikken osannut sitä vielä nyt odottaa. Olen kyllä tosi tyytyväinen suoritukseeni. Taktisesti tämä osuus onnistui hyvin. Taidollisesti ja fyysisesti en ollut kovin, mutta taktisesti onnistuin parhaiten ja siksi tulin keulassa vaihtoon.
Paljon onnea uran ekasta osuuskärjestä Hannelle!
Suorituksen jälkeen oli haastatteluiden aika. Ja hyvästä suorituksesta riemuitsemisen. Kuva Jari Ikäheimonen.
Hannen jälkeen ykkösjoukkueen toisen osuuden juoksi Emmi Markki, joka onnistui jälleen mainiosti. Sijalta 10 kärkeen +2:55 oli hyvä lopettaa viestin yöosuudet ja jäädä odottamaan naisten ”långa dagenin” alkua aamulla klo 5.45 (Ruotsin aikaa). Rita Maramarosin oli tarkoitus viime vuotiseen tapaan juosta tämä kolmososuus, mutta hän sairastui päivää ennen kisaa. Ranskan nuori Fanny Delahaye valittiin paikkaamaan Ritaa. Kolmososuus on pitkä putkiosuus, jonne Fanny lähti samoihin aikoihin HS:n, Lahden Suunnistajien ja IKHP:n kanssa. Tälle osuudelle olivat joukkueet valinneet kovavauhtisia suunnistustaitureita ja Fanny ei ihan päässyt niihin letkoihin mukaan. Hän selviytyi ensimmäisestä Tiomilastaan kuitenkin puhtain paperein ja Liisa Raasakka pääsi lähtemään osuudelleen sijalta 44. Liisan perusvarma suoritus parilla pikkuvirheellä nosti joukkueen sijalle 36. Vitososuuden Dominika Mero onnistui myös nostamaan sijoitusta 8 sijaa ja ankkuriosuudelle lähdettiin sijalta 28. Siana Senn pääsi hurjaan seuraan kun ankkuriosuudella juoksi huippujoukkueiden huippusuunnistajia. Esimerkiksi Stora Tuna heitti kisaan Tove Alexanderssonin, Halden Natalia Gemberlen ja Göteborg Sanna Fasthin. Siana toi Essun maaliin sijalla 29 ja onnistui pitämään Essun top30-sijalla. Laskua toki oli viime vuotisesta sijasta 7 mutta kaikki kuitenkin tekivät hyvät suoritukset ja voivat olla tyytyväisiä itseensä. Nälkää toki jäi sopivasti niin ensi vuoteen kuin kesäkuussa odottavaan Venlojen viestiinkin.
Fanny lähdössä pitkälle päiväosuudelle. Vieressä Lahden Suunnistajien Anna Pradel. Kuva Antti Kemppainen.
Ykkösjoukkueen valmentaja Jari ”Ikis” Ikäheimonen löysi hyvää suorittamista kaikilta. Esimerkiksi Fanny juoksi miltei soolona koko osuuden eikä jäänyt mahdottoman paljoa kärkeen. Ikää Fannylla on kuitenkin vasta 18 vuotta. Liisa ja Emmi juoksivat top20-osuustuloksiin ja Dominika teki varman ja sujuvan suorituksen. Siana ankkuriosuudella oli kovassa paikassa, mutta onnistui pitämään Essun TOP30:ssä ja osuustulos 23 isojen pyssyjen joukossa oli varsin mainio.
Naisten joukkue lähti numerolla L eikun mites se nyt oli? Vasemmalta oikealla Hanne, Dominika, Siana, Fanny, Emmi ja Liisa. Kuva Jari Ikäheimonen.
Naisten kakkosjoukkue oli kilpailun 118. Erityisesti nelososuuden Martta Kankaanpää onnistui mainiosti, samoin aloitusosuuden Heidi Mikkola. Erityismaininta myös kolmosjoukkueen Essi Kankaiselle, joka lähti ennakkoluulottomasti pimeälle ykkösosuudelle. Kolmosjoukkueesta puuttui kuitenkin ankkuriosuuden juoksija, joten heidän viestinsä jäi kesken.
Naisten viestissä maaliin pääsi 252 joukkuetta. Palkintopallilla nähtiin sinivalkoista väriä kun ruotsalaisseura IFK Göteborgin naiset valtasivat kaksi ensimmäistä sijaa. Kolmas oli upeasti Kalevan rasti, jonka ankkurina juoksi Essu-kasvatti Ida Haapala. Hieno suoritus!
Essu oli tällä kertaa liikkeellä melko pienellä valmentaja/huoltajaporukalla. Antti, Ikis, Simo, Line ja Tapsa tekivät melkoisen urakan kisan aikana. Onneksi moni urheilija jaksoi oman osuutensa jälkeen olla mukana apurina. Isot kiitokset kaikille!
Ensi vuonna Tiomila juostaan Tranåsissa, kolmisen tuntia Tukholmasta lounaaseen. Ajankohta on tuttuun tapaan toukokuun ensimmäinen viikonloppu.
Tässä vielä linkki tämän vuotisiin tuloksiin:
https://eventor.orientering.se/Events/ResultList?eventId=48103&groupBy=EventClass
Continue reading → - eTrail polkujuoksucup alkaa su 18.5. – Ilmoittaudu heti! 6.5.2025
eTrail polkujuoksucup on uusi, pääkaupunkiseudun lähimetsissä järjestettävä polkujuoksusarja. Matalan kynnyksen tapahtumat sopivat niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin kilpailijoille. Kolme osakilpailua juostaan Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Kussakin tapahtumassa on tarjolla kolme eri pituista matkaa (5 km, 10 km ja 20 km) ja tarjolla on monta eri sarjaa sekä joukkuekisa. Tapahtuma on eGroup-urheilijoiden järjestämä polkujuoksusarja, johon kaikki ovat tervetulleita. Espoon Suunnan jäsenenä saavat osallistua alehintaan.
Vuoden alussa olimme eGroupin urheilijoiden kesken ryhtyneet pohtimaan keinoja tukea ryhmämme toimintaa. Yhtenä ideana tuli esille polkujuoksutapahtumien järjestäminen, onhan seura aikaisemmin ollut järjestämässä eCross polkujuoksutapahtumaa. eGroupin kevättalvi on kulunut ahkerien järjestelyiden ja markkinoinnin parissa, toki treenaamista unohtamatta.
Mikäli sunnuntaille 18.5. -päivälle ei ole vielä suunnitelmia ja lenkkijalkaa vipattaa, kannustamme osallistumaan tapahtumaan ja tukemaan eGroupin urheilijoiden toimintaa (tapahtuma maksullinen Espoon Suunnan jäsenille).
Tapahtuman sivuille tästä.
Nähdään poluilla! Terveisin eTrail ADMIN team & eGroup
REITTIKARTTA
Continue reading →
