Ajankohtaista
- Idren maailmancup alkaa – essulaisia mukana 18.6.2025
Hanne SM-keskimatkan finaalissa tänä keväänä. Kuva: Emil Zernis
Suunnistuksen maailmancupin ensimmäinen kilpailutapahtuma on Ruotsin Idressä 18.-22.6. Idressä kilpaillaan maastomatkoilla, muut tämän vuoden maailmancupit ovat sprinttimatkoja (Saksan Hassel elokuun lopulla ja Sveitsin Uster syyskuun lopulla). Keskiviikkona Idressä kilpaillaan sekä keskimatkan että pitkän matkan karsinta, torstaina pitkä matka, lauantaina keskimatka ja sunnuntaina viestit.
Idre Fjäll on suosittu talviurheilupaikka Taalainmaalla Ruotsissa. Sen tunturimaastot houkuttelevat myös suunnistajia. Maailman cup oli siellä viimeksi vuonna 2021 ja alueella pidetään myös pienempiä kisoja vuosittain. Kilpailualueen tunturit kohovat yli 1000 metrin korkeuteen ja ovat osittain puuttomia. Suomesta samantyyppistä maastoa löytyy vain Lapista. Järjestäjät kertovat maaston olevan nopeakulkuista ja näkyvyyden olevan enimmäkseen hyvä. Toki korkeuseroja löytyy ja esimerkiksi pitkän matkan kisassa on nousua miehillä 620 metriä ja naisilla 555 metriä, joten rankka kisa on tulossa.
Vanhaa karttaa Idrestä. Tällaista maastoa ei kyllä Essun kartoilta löydy!
Korkeuseroja löytyy Idren maastosta myös metsäisemmiltä alueilta.
Suomesta lähtee Idreen peräti 18 urheilijaa: 9 naista ja 9 miestä. MM-kisojen läheisyys on aiheuttanut sen, ettei MM-kisoihin valittuja suomalaisia nähdä Idressä. Monesta muusta maasta Idreen lähtee maan ykkössuunnistajia, esim. Ruotsin Tove Alexandersson ja Norjan Kasper Fosser osallistuvat kisoihin. Osa maista myös karsii MM-kisoihin lähtijöitä vasta Idressä.
Essulaisia nähdään kisoissa tällä kertaa Hanne Hilo ja Japania edustava Aoi Yamasaki. Siana Senn jäi valitettavasti varalle kun Sveitsi nimesi juoksijat Idreen. Unkari ei lähetä nyt ollenkaan edustajia maailman cuppiin. Hanne lunasti paikkansa kisoihin upeasti menneen SM-keskimatkan ansiosta. Aoi on ollut Japanin maajoukkueen kanssa Pohjoismaissa jo pidemmän aikaa ja osallistuu myös Kuopion MM-kisoihin.
Aoi MM-näyttökisoissa Tahkolla pari viikkoa sitten. Kuva: SSL / Anu Uhotoinen
Idren ohjelma (kellonajan Suomen aikaa):
Keskiviikko 18.6.
Karsinta alkaa klo 12.00. Aoi ja Hanne juoksevat karsintaerässä 1 ja Aoin startti on klo 12.15 ja Hannen on klo 13.06. Kunkin karsinnan 20 parasta pääsee A-finaaleihin.Torstai 19.6.
Pitkän matkan A-finaali starttaa klo 14.05, B-finaali jo klo 12.00. Keskimatkan A-finaaliin valitaan pitkän matkan B-finaalien 10 parasta. Arvioitu voittoaika 90 minuuttia (sekä naiset että miehet). IOF-TV alkaa klo 16.45.Lauantai 21.6.
Keskimatkan A-finaalin ensimmäiset lähdöt ovat klo 15.40, B-finaalissa jo klo 13.30. Arvioitu voittoaika 35 minuuttia. IOF-TV alkaa klo 16.50.Sunnuntai 22.6.
Naiset lähtevät klo 12 ja miehet klo 14.05. Osuusajat on arvioitu olevan noin puoli tuntia. IOF-TV alkaa klo 11.50.Kisaa ei valitettavasti näytetä Suomen TV:ssä tai ISTV:ssä. Maksullinen kansainvälisen suunnistusliiton IOF:n TV-lähetys näyttää keskiviikon karsintaa lukuunottamatta kaikki matkat. Suomenkielisen lähetyksen selostajana on Timo Saarinen ja lähetyksen hinta on 25 euroa. Lähetyksen voi ostaa täältä:
https://tv.orienteering.sport/2025-orienteering-world-cup-1Online-tuloksia pääsee katsomaan maksutta tapahtuman IOF-sivuilta. Sieltä löytyvät myös lähtölistat sekä linkki gps-seurantaan.
https://orienteering.sport/event/orienteering-world-cup-round-1-5/welcome/Tulokset ja lähtölistat saattavat ilmestyä nopeammin Eventorin tapahtumasivulle. Siellä on myös nähtävillä vanhoja karttoja kilpailualueelta.
https://eventor.orienteering.org/Events/Show/7919Suomen joukkue Idressä:
Naiset: Anni Haanpää (Tampereen Pyrintö), Ida Haapala (Kalevan Rasti), Hanne Hilo (Espoon Suunta), Lotta Karhola (Tampereen Pyrintö), Elisa Mattila (Kalevan Rasti), Inka Nurminen (Jämsän Retki-Veikot), Amy Nymalm (Paimion Rasti), Venla Taulavuori (Tampereen Pyrintö), Anu Tuomisto (NTNUI). Varalla: Milja Väätäjä (Paimion Rasti)
Continue reading →
Miehet: Aaro Aho (Valkeakosken Haka), Jonny Donner (OK 77), Mikko Eerola (Tampereen Pyrintö), Tuomas Heikkilä (Helsingin Suunnistajat), Elias Kuukka (Tampereen Pyrintö), Lauri Nenonen (Kalevan Rasti), Olli Ojanaho (Helsingin Suunnistajat), Aarni Ronkainen (Jämsän Retki-Veikot), Touko Seppä (Turun Suunnistajat). Varalla: Aleksi Sorsa (Tampereen Pyrintö) - Espoon Suunnan joukkueet Mikkeli-Jukolaan 13.6.2025
Lauantaina 14.6. kello 13.30 starttaa tämän vuoden Jukola Venlojen viestillä. Mukana on peräti 1470 naisnelikkoa ja näistä 20 on essulaisia! Ykkösjoukkueemme on viime vuotisen hyvän menestyksen perusteella GPS-seurannassa. Venlojen viestin voittajan arvioidaan olevan maalissa puoli viiden aikohin. Jukolan viesti starttaa klo 23.00 ja metsään ryntää 1720 joukkuetta. Voittaja saadaan selville puoli seitsemän aikaan. Essulla on sekä miehissä että naisissa yksi joukkue enemmän kuin viime vuonna!
Essun tuulisuojatelttojen numerot ovat T12 ja T14 ja ne sijaitsevat vaihtoalueesta etelään. Samalla suunnalla hieman etelämpänä ovat Essun majoitusteltta-alueet. Niiden numerot ovat T288, T292-295, T297, T300-301, T303-304 (T niinkuin Toukola). Majoitusteltta-alue on käyty jo nauhoittamassa punavalkoisella nauhalla. Samoin seurateltat ovat jo pystyssä tuulisuojateltta-alueella. Seuran viirit saapuvat paikalle Essun bussikyydillä.
TV2 lähettää koko Jukolan suorana lähetyksenä. Venlojen viestin lähetys alkaa klo 13.15 ja Jukolan viestin lähetys alkaa klo 22.45.
Ja seuraavaksi upea kuvagalleria Essun 31 viestijoukkueesta!
HUOM! Juoksujärjestykset ovat perjantain 13.6. klo 15 mukaisia, joten jos sen jälkeen on tullut muutoksia niin niitä ei enää ole päivitetty tähän. Muista tarkistaa oman joukkueesi tilanne esim. Jukolan nettisivuilta tai tulospalvelusta.
Continue reading → - Kohti Jukolaa – muistoja ja ajatuksia 10.6.2025
MIkkeli-Jukolaan on enää neljä yötä! Kyselimme muutamilta seuralaisilta muistoja ja ajatuksia Jukolan viestistä. Näitä lukiessa on mukava virittäytyä kohti tämän vuoden Jukolaa. Tuokoon se kaikille lisää uusia mieleenpainuvia muistoja ja mukavia kohtaamisia. Ja tietysti myös onnistumisia metsässä!
Esitimme nämä kysymykset kaikille:
- Monesko Jukolan/Venlojen viesti sinulla on nyt tulossa?
- Kerro jokin mieleen painunut muisto Jukolasta/Venloista?
- Mikä on parasta Jukolassa/Venloissa?
- Mitä odotat tämän vuoden kisasta?
Heikki Tiihonen
- 50. Jukolan viesti.
- 1975 Jukola juostiin vielä touko-kesäkuun vaihteessa. Tuolloin oli oma lakituspäiväni ja piti lähteä Jukolaan ennen lakkiaisjuhliani. Juoksin KuoSun ankkurina mielestäni ihan hyvin. Maalissa oli seuran johto vastassa ja ojensi minulle yo-lahjan minkä olivat keränneet seuralaisilta. Tuntui kivalta.
- Seuran kokoontuminen yhteen, ja vaikka joukkueillamme on eri tavoitteet niin niistä on kiva keskustalla kun kaikilla kokemus samasta maastosta ja kartasta.
- Kesäöistä seikkailua kuten aina Jukolassa.
Marja Liisa Autti
- Tänä vuonna juoksen 37. Venlojen viestin ja urakkaan kuuluu näillä näkymin myös 10. Jukolan viestin ankkuriosuus.
- Kisamuistona on jäänyt mieleen Kraateri-Jukola vuodelta 1991, missä onnistuin mielestäni avausosuudella hyvin, ja tulin kakkosena vaihtoon. Siihen aikaan sain aina juosta avausosuuden Venloissa, niin pääsin nauttimaan tunnelmasta, vaikka kasvattajaseurallani ei ollut mahdollisuuksia kisata huippusijoituksista. Myös vuoden 1984 Vierumäen Jukola on jäänyt mieleen, kun juoksin Venlojen avauksen käsi lastassa, kun ranteessa oli tikit leikkauksen jäljiltä. Tietenkään ei voi vähätellä vuoden 1993 Paimion-Jukolaa, missä juoksimme Essun joukkueella sijalle 13.
Itse kisan ulkopuolelta muistan hyvin Jämi-Jukolan 2004, missä olin lasten kanssa. Juuri tullessamme leirialueelle sinne osui trombi, joka heitteli telttoja. Yksi kupoliteltta lensi ilmassa sylkien oviaukosta makuualustan ja vaatteita, ennen kuin hävisi trombin mukana jonnekin metsän taakse. Lapset halusivat, että sidon meidän oman teltan puuhun kiinni, ettei trombi vie meitä!
- Parasta on yhteisöllisyys ja joukkuehenki, ja tietysti se, että näkee paljon vanhoja tuttuja yli 50-vuotisen suunnistusurani varrelta.
- Odotan varsinkin Jukolan ylipitkää ankkuriosuutta raskaassa maastossa vähän kauhunsekaisin tuntein, kun en ole mielestäni läheskään edellisvuosien kunnossa. Ensi vuonna en juokse molempia viestejä, vaan ilmoittaudun talkoohommiin, kun alan valmistautua pikkuhiljaa Espoo-Jukolaan vastuisiin.
Riina Korjamo
- Olen osallistunut 20 Venlojen viestiin, ensimmäisen kerran vuonna 1993 Paimiossa. Nyt siis 21. Venlat tulossa. Jukolan viestiin en ole koskaan osallistunut.
- Erityistä yksittäistä viestimuistoa ei tule mieleen, ei ole tainnut koskaan tulla mitään aivan huippusuoritusta, muttei mitään ihan katastrofaalistakaan. Kesäkuun lapsena minulla on usein ollut syntymäpäivät Jukolaviikonloppuna ja aika monet synttärikahvit ja pullat on tullut Jukolan kahvilassa juotua.
- Parasta koko Jukolaviikonlopussa on sen tunnelma ja sekä seurakavereiden että muiden suunnistuskavereiden tapaaminen. Erityisesti molempien lähtöjen ja aamuyön kisatunnelmat on jotain sellaista, mitä voi fiilistellä oikeasti vain paikan päällä.
- Venlojen 2-osuus on mun tämänhetkiselle kunnolle melko pitkä, mutta kyllä sieltä meikäläisen vanhoilla pohjilla ja hitaalla dieselkoneella taas maaliin tullaan 😁. Kisan jälkeen odotan saavani Essun baarista tämänvuotiset synttärikahvit.
Miika Vehmas
- 13. Jukolan viesti
- Ensimmäinen Jukola Vantaalla on jäänyt mieleen ihan vaan koska oli ensimmäinen kerta Jukolassa juoksemassa. Maastollisesti mieleen jäänyt Napapiiri-Jukola ja sen pitkän yön yli 5km rastiväli
- Jukolan tunnelma, taikayö jonka kokee vain kerran vuodessa
- Haastavia ratoja ja fyysistä maastoa
Emmi Markki
1. Tämän vuoden Jukola on mun seitsemäs
2. Ehkä päällimmäisenä viime vuoden Jukola, kun pääsin ensimmäistä kertaa juoksemaan numeroliivi päällä ja kaksi Essun joukkuetta pääsi palkinnoille.
3. Parasta on se, että pääsee kavereiden kanssa juoksemaan ja nauttimaan ainutlaatuisesta viestitunnelmasta. On myös aina yhtä siistiä päästä osallistumaan Venlojen lisäksi myös Jukolaan meidän eLadiesJr joukkueella.
4. Tämän vuoden kisa tulee olemaan fyysisesti rankka, mutta myös suunnistuksellisesti haastava, mutta se varmasti sopii meidän juoksijoille. Rankan kisan lisäksi odotan tietysti myös jukolatunnelmaa!Ville Karhu
- Taitaa olla viides kerta.
- Saatiin Iso-Syötteen Jukolassa 1988 Kajaanin Rossosta menomatkalla koko seurue ruokamyrkytys.
- Tapahtuman ainutlaatuisuus urheilumaailmassa
- Odotan pieniä ja isoja pummeja, valitettavasti. Lisäksi odotan maitohappoja.
Pietari Hyvärinen
- 11. Jukolan viesti
- Ensimmäisessä Jukolassani (Kuopio) olin yhteislähdössä ja juoksukuntoa löytyi. Olin top5 joukossa K-pisteelle mutta ykköselle päästyäni suurin osa ihmisistä oli könynnyt ohitseni. Myöhemmin vauhti on pudonnut mutta rastille löydän sujuvammin.
- Jukolan taianomaisin hetki on aamuyön hetkessä, kun kartan saa käteensä edelliseltä juoksijalta vaihtopuomilla. Kosteuden raikas tuoksu täyttää ilman, maa hengittää yön viileyttä, ja askel on hetken kevyt kuin lupaus. Edessä on suuri seikkailu. Mielessä kaikuvat Kiven sanat: ’Metsän poika tahdon olla, sankar’ jylhän kuusiston…’
- Kouluvuosien muistot Mikkelin metsistä eivät varsinaisesti houkutelleet edeltävään Mikkelin Jukolaan (2009). Nyt on kuitenkin aika antaa tahdonvoiman viedä läpi harmaan kiven ja kohdata metsä sellaisena kuin se on. Toivon vain, että jalat kestävät ja tästä seikkailusta jää jotain, mitä muistelee vielä pitkään – ehkä jopa hymyillen.
Maria Määttänen
- 8. Venlojen viesti
- Mieleenpainuvin muisto on varmastikin ensimmäinen Venlojen viesti, jonka pääsin juoksemaan 15-vuotiaana. Sitä hetkeä oli monta vuotta tullut odotettua ja lisäksi kilpailu sujui hyvin sekä joukkueelta että itseltäni.
- Parasta on tapahtuman hieno ilmapiiri, kun sekä kuntoilijat, että maailman huiput pääsevät kisaamaan samassa kilpailussa.
- Odotan tämän vuoden kisasta hienoa suunnistuskokemusta ja sitä että pääsee näkemään kavereita ja tuttavia.
Marita Kokkila
- Juoksijana olen ollut Venloissa mukana 42 kertaa ja ”katsojana” viisi kertaa. Ensimmäiset Venla-juoksuni olivat 1976 ja 1977. Nämä olivat viimeiset henkilökohtaiset Venla-juoksut. Vuodesta 1978 alkaen on juostu Venlojen viestejä ( historiatietoa nuorisolle😉). Ensimmäisen kerran olin Jukolassa kolmen kuukauden ikäisenä v. 1959 Tyrväällä, jossa perheemme silloin asui. Isäni suunnisti Suunta Sepoissa ja hän oli Jukolassa vastuussa ruokakuljetuksista. Olen siis ollut Jukolan viestin järjestävässä seurassa aiemminkin😂. Minulla ei tosin ole muistikuvia ensimmäisestä Jukolastani😉…
- Ensimmäinen Jukola-muistoni on vuodelta 1969. Silloin Jukola pidettiin jälleen Tyrväällä. Isäni suunnisti Porin Tarmon joukkueessa ja olimme perheenä mukana. Tästä Jukolasta muistan vain sen, että miten hampaat yöllä kalisivat, kun palelin teltassa. Ei ollut mitään hienoja lämpimiä makuualustoja eikä untuvapusseja…Tuon yön jälkeen minulla on aina ollut telttaillessa pipo, villahousut ja villasukat mukana😂.
Muistoni Jukolan viesteistä liittyvät muutenkin enemmän muihin seikkoihin kuin varsinaiseen suunnistukseen. Mieleen ovat erityisesti jääneet:
- lumisateen valkaisema maasto ja pakkasyö Kankaanpäässä 50v sitten
- traktoriarmeija vetämässä busseja pois pelloilta Kura-Jukolassa 1981 ja seurakaverin lasten ilo kuraleikeistä: ”Äiti, miksei meillä ole kotona koskaan näin paljon kuraa😄!!”
- keskiyön aurinko ( ja hyttyset!!!) Rovaniemellä 1980, jne…
- Vauhti on hiipunut, mutta suunnistukseni on Venloissa yleensä sujunut ihan hyvin, lukuun ottamatta yhtä Jukolaa 80-luvun alkupuolella. Juoksin silloin Rastikarhujen kakkosjoukkueessa. Jäin aloitusosuudella etsimään ykkösrastia niin pitkäksi aikaa, että ”metsä hiljeni” eikä näkynyt enää ketään. Jonkun ajan kuluttua näin toisen eksyneen, silloisen ja nykyisen seurakaverini ja ykkösjoukkueen aloittajan, Merja Tarkiaisen (Merjan lupa kertoa😉). Muistan tunteeni: ensin helpotus kun näin jonkun, sitten kyllä harmitus ykkösjoukkueen puolesta.
Mukaviakin muistoja ja onnistumisia on paljon. On ollut hienoa myös kokea joskus, miltä tuntuu juosta kärkiletkassa. Vuoden 1977 Venlojen juoksussa pysyin kärjen tuntumassa loppuun asti ja olin 13. Samalla sijoituksella toin joukkueeni ensimmäiseltä osuudelta vaihtoon Rovaniemellä 1980. Hyvä muisto sekin😄.
- Parasta on Jukolan ainutlaatuinen tunnelma. Se vain pitää kokea. Jännitystä lähtö-/ vaihtoalueella on vieläkin, vaikka ei ole enää mitään tulostavoitteita. Tavoitteena on kuitenkin edelleen jaksaa kunnialla ja ehjänä reitti läpi, omissa aikarajoissa. Ja se tunne, kun on päässyt maaliin! Ja tietenkin jälkispekulaatiot. Yhden kerran olen 2000-luvulla ollut pelkästään ”turistina” seuraamassa kisoja. Hyvä kokemus sekin, ilman tuota omaa jännitystä. Silloin seurasin kisaa maaliviitoituksella niin kauan, että maali jo suljettiin ja kannustin vielä senkin jälkeen muutamat sinnikkäät maaliin.
- Odotan Mikkelistä suunnistushaasteita, mielenkiintoisia bussimatkoja😉, hyvää kesäistä sateetonta päivää, hyvää menestystä EsSun joukkueille ja Maailman parasta Suunnistusseuraa❤️!
Sanna Tervakangas
- Venlojen viestejä on takana 29 – tänä vuonna Venlat jäävät väliin kun olen lauantaipäivän talkoohommissa keräämässä oppia meidän omaa Espoo-Jukolaa varten. Jukolan viestissä ehdin tänäkin vuonna juosta ja tämä onkin jo kymmenes kerta!
- Yksi mieleenpainuvimmista muistoistani on kun osallistuimme ensimmäisen kerran eLadies-joukkueella Jukolaan Paimiossa v. 2015. Silloin täysiä naisjoukkueita ei Jukolassa vielä ollut kuin ihan muutamia joten metsässäkin saimme aika paljon huomiota ja ihailua kanssasuunnistajilta. Ja olihan se aivan huikeaa juosta samaan aikaan auringonnousun kanssa.
- Parasta on Jukolan tunnelma – se on jotain sellaista mitä ei voi edes sanoin kuvata. On mahtavaa viettää viikonloppu suunnistusystävien kanssa!
- Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa osana Jukolan talkooporukkaa joten uusia Jukola-kokemuksia on sitä kautta luvassa!
Juha Kuuluvainen
- Nyt tulossa 36. Jukola. Ensimmäinen v. 1983 Valkealan Selänpäässä.
- Vuoden 1994 Pyhä-Luosto Jukola on jäänyt erityisesti mieleen. Silloin en päässyt juoksemaan mutta olin järjestävän seuran puolesta useamman vuoden valmistelemassa itse tapahtumaa. Tapahtumaviikonloppuna olin sitten viestin pääkuuluttajan apurina joukkueita ja juoksijoita tunnistamassa niin selostuskopissa kuin välillä maastossakin.
- Parasta on viestin tunnelma, vuosittain vaihtuvat maastot ja tapahtuman omaleimaisuus
- Haastavaa maastoa ja hyvää tunnelmaa
Maija Raasakka
- Tämä on 13. Jukolan viestini, ensimmäinen oli Vantaalla 2012
- Onnistuneimpia venla-suorituksiani on edelleen Venlojen viestin kolmas osuus Lappee-Jukolassa 2016, jossa tulin vaihtoon sijalla 167. Kisa meni hyvin, tunnelma oli vauhdikas, eikä osuudellani edes juuri satanut. Erityisen mieleenpainuvana nostan esille Porvoo-Jukolan 2023, jossa juoksin ensimmäistä kertaa itse Jukolan viestissä (eLadiesJr, 6.osuus). Tunnelma oli erinomainen vaikka tein samassa paikassa virheen kuin edellisen päivän Venloissa.
- Kilpailemisen näkökulmasta parasta on toki ainutlaatuinen suurviestitunnelma ja laadukkaat radat. Mutta laajemmalla tasolla parasta on se, millainen täysin ainutlaatuinen pienoisyhteisö, kokonainen rinnakkaismaailma jokavuotisen Jukolan viestin ympärille fyysisesti muodostuu. Se konkreettinen tila, missä Jukolassa ollaan, on oma todellisuutensa, joka on aivan pohjimmiltaan täysin erilainen kuin esimerkiksi festarien kaltaisissa kaupallisissa tapahtumissa. Missään ei ole sellaista yhteisöä kuin suunnistajien kesken. Suunnistajat luovat joka vuosi maailmansa uudelleen, ja se on aina yhtä kokonaisvaltaisen vaikuttavaa.
- Odotan pääseväni tekemään sellaisen sujuvan ja onnistuneen viestisuorituksen, johon voin jälkikäteen olla tyytyväinen. Näin tein myös viime vuonna. Keskityn maaston muotojen lukemiseen enkä lähde hätiköimään vaikka ympärillä on paljon muita kilpailijoita.
Isot kiitokset kaikille vastanneille! Ja tsemppiä Mikkeliin niin teille kuin kaikille meille muillekin.
Jutun artikkelikuva on Lakia-Jukolan Venlojen viestin lähdöstä. Kuvasta voi erottaa ykkösjoukkueen aloittajan Hanne Hilon edessä oikealle numerolla 36. Kuvan vasemmassa laidassa on kolmosjoukkueen aloittaja Liisa Raasakka pinkeissä sukissaan. Kuva: SSL/Timo Mikkola.
Continue reading → - Essun naiset kolmanneksi Partioaitta-viestissä 1.6.2025
Naisten viesti on startannut. Ykkösjoukkueen Anni eturivissä numerolla 5. Kuva: SSL/Marko Kantaneva
Anttolan Maljalassa juostiin sunnuntaina 1.6. kauden kolmas Viestiliigan osakilpailu Partioaitta-viesti. Maljalan maastoa oli kehuttu nopeakulkuiseksi ja näkyvyyden piti olla hyvä. Näin myöskin oli. Jokaisella osuudella niin miehissä kuin naisissakin mentiin jopa ratamestarin arvioituja osuusaikoja nopeammin. Espoon Suunta oli liikkeellä kuudella joukkueella, 3 miesten ja 3 myös naisten viestissä. Sairastumiset aiheuttivat sen, että naisten joukkueista vain ykkösjoukkueella riitti juoksijoita kolmannelle osuudelle.
Naisten aloitusosuudella ykkösjoukkueella oli nuori Anni Jantunen. Anni kertoo, että kisa lähti hyvin liikkeelle ja suunnistus sujui ilman suurempia virheitä aina 4,4 kilometrin väliaikaan asti. Anni oli tässä väliajassa toisena, vain minuutin päässä Marika Teinistä (Kalevan Rasti). ”Lähdin juoksemaan väliaikapaikan jälkeen liian innokkaasti ja sen seurauksena tuli tehtyä vähän virhettä. Rata oli kuitenkin helpompi kuin olin etukäteen odottanut ja vähän pelännytkin”, Anni kertoo. Vaihtoon Anni tuli hienosti sijalla viisi, ysirastin virheestä huolimatta. Anni kertoo nähneensä metsässä lähes koko ajan muita suunnistajia. ”Tiesin hyvin koko osuuden ajan, että millä sijalla juoksen.” Palkintopallisijoitus Viestiliigassa oli Annille ensimmäinen. ”Tuntui vähän jännältä tällaisena 15-vuotiaana pikkutyttönä seistä palkintopallilla kokeneiden suunnistajien vieressä, mutta olihan se hienoa!”
Anni lähetti Liisa Raasakan toiselle osuudelle. Liisa juoksi heti alussa Lynxin kiinni ja nosti sijoituksen neljänneksi. Liisä kertoo, että kisa meni ihan hyvin, mutta että fyysisesti kulku ei ollut parhainta mahdollista. Tässä viestissä myös hajonnat puhuttivat, ne olivat aika isoja. Liisalle sattui pitkä ja hidas hajonta, mutta se ei häntä haitannut. ”Mulle tosiaan sattu se pitkä ja hidas hajonta, mutta en edes tajunnu sitä matkalla kun olin siinä vaiheessa niin yksin. Ja hidas hajontahan vaan tarkoittaa sitä, että joukkuekaverit pääsee nopeammille reiteille!” Näinhän se tosiaan kannattaa miettiä. Palkintopallisijoitus oli Liisastakin hieno juttu. ”Oltiin etukäteen katottu, että viivalla on paljon tosi kovia joukkueita, ja meidän pitää vetää tosi hyvin, jotta ylletään samoille sijoille kuin tämän kauden aiemmissa viestiliigoissa. Se onnistui vielä paremmin kuin osattiin odottaa. Tehtiin vaan omat hyvät suoritukset – ei mitään sen ihmeellisempää”, Liisa kertoo.
Hanne Hilo pääsi ankkuriosuudelle melko herkulliseen, mutta vaativaan paikkaan. Sija oli neljä ja edessä oli noin minuutin päässä liettualaisjoukkue IGTISA:n Hanna Wisniewska ja takana oli Rastikarhut noin 1,5 minuutin päässä. Kärkikaksikkoon Tampereen Pyrintöön ja Kalevan Rastiin oli jo liian monta minuuttia, nämä joukkueet olivat käytännössä saavuttamattomissa. Hanne kertoo, että ainoastaan alussa tullutta ”pientä oravapolkuvirhettä” lukuunottamatta osuus sujui lähes täydellisesti. ”Vauhti oli kohdillaan ja seiskarastin kohdalla näin IGTISA:n juoksijan ja ilahduin, että olin ajanut hänet kiinni”, Hanne kertoo ja jatkaa ”Kasirastille mennessä ohitin hänet ja tiesin, että nyt ollaan sijalla kolme. Lähdin ihan kaasupohjassa, mutta kuitenkin varmasti suunnistaen kohti kymppirastia. Huomasin, ettei IGTISA:n Hanna W. pysy vauhdissa mukana. Siitä oli hyvä poimia vielä vikat rastit sujuvasti ja tuuletella loppusuoralla.” Hannen tuuletus olikin naisten viestin iloisin.
Hanne oli ottanut kasirastille IGTISA:n Hanna Wisniewskan kiinni ja ysirastilta lähdettiin suurin piirtein samaan aikaan. Hanna W. yritti toista valintaa kuin Hanne, varmaankin koska huomasi ettei pysy Hannen vauhdissa. Hannen valinta ja vauhti oli kuitenkin paljon parenmpi ja Hanne pääsi kymppirastille ensin ja säilytti tämän eron loppuun asti.
Sydämellistä riemua maalissa. Vasemmalla Anni, keskellä Hanne ja oikealla Liisa. Kuva: Elisa Viholainen.
Seuraava viestikoitos on Venlojen viesti kahden viikon päästä Mikkelissä. Naiset odottavat kisaa jo innolla. ”Venloihin lähdetään tietysti hyvillä fiiliksillä! Meillä on monta hyvää, vahvaa joukkuetta, ja hyvillä perusvahvoilla suorituksilla myös sijoitukset on varmasti hyviä. Ennen kaikkea Venlat on kuitenkin älyttömän hauska kilpailu ja tapahtuma. On mahtavaa, että saa elää ja hengittää suunnistusta ja suuren urheilujuhlan tuntua kavereiden kanssa kokonaisen viikonlopun”, summaa Liisa tulevaa Jukola-viikonloppua.
Naisten viestin voitti Tampereen Pyrintö, joka voitti lopulta Kalevan Rastia liki kolme minuuttia. Miesten viestin voitti Helsingin Suunnistajat, Tampereen Pyrintö oli toinen ja Ikaalisten Nouseva Voima kolmas. Essun ykkösjoukkue oli sijalla 32 eli aika samoilla sijoilla kuin edellisessä Viestiliigan osakilpailussa. Kakkosjoukkue oli 67. ja kolmosjoukkue 75. Yhteensä miesten viestissä oli 102 joukkuetta, joista maaliin pääsi 89.
Linkki tuloksiin:
https://online4.tulospalvelu.fi/tulokset-new/fi/2025_anttolavl/
Continue reading → - SM-keskimatkalta jälleen mitali pääsarjoista! 29.5.2025
Hanne Hilo voitti jälleen SM-mitalin keskimatkalta! Kuva: Touho Häkkinen.
Tämän vuoden SM-keskimatka kilpailtiin Outokummun Rikkarannassa 24.-25.5. Tällä kertaa keskimatka oli kaksipäiväinen: lauantaina juostiin karsinnat ja sunnuntaina finaalit. Essulaisia oli kisaan ilmoittautunut peräti 70 kappaletta. Nuorimmat SM-kisoihin pääsevät olivat tänä vuonna 14 vuotta täyttäneitä. Ja vanhin sarja on yli 90-vuotiaille, joten todella kaikenikäisiä kilpailijoita oli saapunut kilpailemaan Suomen mestaruuksista.
Pääsarjoissa oli A-finaaliin pääsy melko haastavaa, koska sekä miehissä että naisissa oli runsaasti ulkomaisia huippuja mukana. Esimerkiksi Sveitsin maajoukkueen suunnistajia oli liki kymmenen niin miehissä kuin naisissakin. Ulkomailla asuvat eivät kilpailleet Suomen mestaruuspalkinnoista, mutta toki hankaloittivat finaaliin pääsyä. Miesten pääsarjassa oli peräti viisi karsintaerää, jokaisessa noin 45 kilpailijaa ja vain 12 per erä pääsi jatkoon. Tällä kertaa kävikin niin, että Essun miehistä ei kukaan päässyt A-finaaliin (Lari Pernu ei ollut mukana kisoissa). Naisten puolella jatkoon pääsy oli hieman helpompaa, muttei sielläkään mikään läpihuutojuttu. Kolme karsintaerää, jokaisessa noin 60 kilpailijaa ja 20 parasta per erä pääsi jatkoon. Essun naisista Hanne Hilo, Liisa Raasakka ja Sveitsin maajoukkueen kanssa Suomessa treenileirillä ollut Siana Senn juoksivat itsensä A-finaaliin.
Sunnuntain finaalipäivä käynnistyi pääsarjojen A-finaaleilla. Naisissa Hanne Hilo juoksi upeasti ja saavutti SM-pronssin. Tämä oli Hannelle jo toinen keskimatkan SM-pronssi; ensimmäinen tuli Vaasan SM-kisoista kaksi vuotta sitten. Hyvää suoritusta osattiin jopa hieman odottaa Hannelta, olivathan kevään viestisuoritukset menneet erinomaisesti: Finnish Springissä tuli ankkuriosuuden kärkiaika ja Tiomilassa aloitusosuuden voitto. Naisten Suomen mestaruus meni Venla Harjulle ja toiseksi tuli Marika Teini. Miehissä Eetu Savolainen voitti, Akseli Ruohola oli toinen ja Miika Kirmula kolmas. Hieman olivat ulkomaiset huiput parempia niin naisissa kuin miehissäkin. Simona Aebersold Sveitsistä oli Venla Harjua 16 sekuntia nopeampi ja Ruotsin Albin Ridefelt voitti Eetu Savolaista 23 sekuntia.
Hanne Hilo viimeisellä rastilla. Kuva: SSL/Timo Mikkola.
Mitaleja essulaisille tuli myös niin junnu- kuin veteraanisarjoistakin. Viime kauden junnukomeetta Anni Jantunen jatkoi käsittämätöntä ylivoimaansa 16-sarjassa saavuttaen Suomen mestaruuden yli kolmen minuutin marginaalilla seuraavaan juoksijaan. 16-pojissa Samuel Juvaste nappasi hienosti pronssia ja Kasper Hilo oli 10. Tässä sarjassa oli peräti 6 essulaista A-finaalissa. 18-tytöissä Anni Mäki-Hokkonen oli toinen ja hauskasti heidän perheeseensä tuli toinenkin hopea kun Annin äiti Saarinka tuli toiseksi D55-sarjassa. Junnusarjoissa 20-pojissa Juho Noponen oli kahdeksas ja 18-pojissa Aarne Kemppainen niin ikään kahdeksas.
Anni Jantunen D16-sarjan Suomen mestariksi. Toiseksi tuli Hämeenlinnan Suunnistajien Alma Peltotalo ja kolmanneksi Turun Suunnistajien Ella Tetri. Kuva: Antti Kemppainen.
Mäki-Hokkosten perheen tuli kaksi hopeaa. Äiti-Saarinka otti mitalinsa D55-sarjasta ja tytär Anni D18-sarjasta.
Veteraanisarjoissa palkinnot jaetaan sarjoissa HD35-75 kuudelle parhaalle ja sarjoissa HD80-90 kolmelle parhaalle (nuorempien sarjoissa kymmenelle parhaalle). Mitaleille ylsivät edellä mainitun Saarinkan lisäksi Leena Paatero D80-sarjassa ja Eeva Tanska samassa sarjassa. Leenalle kulta ja Eevalle hopea. Maininnan arvoista on, että Ritva Mikkonen oli heidän jälkeensä neljäs. Vahva esitys seuran 80-naisilta! Miehissä Laurllan Pertti otti kultaa vanhimpien herrojen sarjassa H90. Asgeir Mjösund oli nopein H50-sarjassa, mutta kotipaikkastatuksen vuoksi hän ei kilpaillut SM-mitaleista.
Veteraanitähdet mitaleineen. Vasemmalla Eeva Tanska D80-sarjan hopeamitalisti ja keskellä 90-sarjan Suomen mestari Pertti Laurila ja oikealla 80-sarjan Suomen mestari Leena Paatero.
Essulaiset palkitut:
D21 Hanne Hilo pronssi
D16 Anni Jantunen kulta
D80 Leena Paatero kulta
H90 Pertti Laurila kultaa
D18 Anni Mäki-Hokkonen hopea
D55 Saarinka Mäki-Hokkonen hopea
D80 Eeva Tanska hopea
H16 Samuel Juvaste pronssi
D50 Piritta Wartiainen 5.
H20 Juho Noponen 8.
H18 Aarne Kemppainen 8.
H16 Kasper Hilo 10.Paljon onnea palkituille!
Linkki tuloksiin:
https://online4.tulospalvelu.fi/tulokset-new/fi/2025_smkeski/
Continue reading →
