Siirtymäriitti

Haasteen heittäjänä hyppään ensimmäisenä kehiin itse. Bloginimmari MM ei siis tässä tapauksessa tarkoita kuningas Thierrya tai muitakaan mestareita vaan voisi olla esim. Marjutin mietteitä (ehkä tätä pitää kehitellä). Itse asiassa se oli vaan halpa keino saada ihmiset klikkaamaan tänne sisään.

Kisakausi vetelee viimeisiään. Pitäisi antaa nyt elimistön rauhoittua kilpailuista. Tätä vaihetta voisi kutsua vaikka suunnistajan siirtymäriitiksi. Siis ajaksi jolloin nollataan edelliskesän mokat ja pettymykset, säästetään takaraivoon muistijäljet onnistumisista ja aloitetaan valmistautuminen uuteen uljaaseen kauteen.

Miten selvitään siirtymävaiheesta, aikajaksosta kisakauden lopusta seuraavan harjoitusjakson alkuun? Tässä on useita vaihtoehtoja eikä yhtä oikeaa totuutta.

Perinteisesti henkinen ja fyysinen lamaantuminen saadaan alkuun 25-mannassa ja Halikon kautta kulkien voi viimeistään Raatojuoksussa tyhjentää jäljellä olevan aivo- ja lihaskapasiteetin. Joskus muinoin lopullinen nirvana saavutettiin takuuvarmasti Smålandskalvenissa ( jotkut vieläkin käyttää tätä tehokkaaksi havaittua keinoa).

Siirtymäriitti tarkoittaa puhdistautumista vanhoista ja valmistautumista uuteen. Joillain suunnistajilla tämä tarkoittaa totaalista taukoa urheilusta, vaipumista energiansäästötilaan, hibernaatioon. Vaarana on kuitenkin ettei huomaa herätä tuosta horroksesta ennen kevätaurinkoa jolloin on jo auttamatta myöhäistä, ainakin Finnspringiä ajatellen.

Perinteisesti hyväksi koettu keino on muuttaa harjoittelua teho- ja vauhtipainotteisesta peruskestävyyttä korostavaan treeniin. Upeimpia syyskokemuksia onkin seurakavereiden kanssa tehdyt rauhalliset pitkät polkulenkit, joiden aikana Nuuksion kansallispuistoalue on tullut koluttua vuosien varrella laidasta laitaan. Näillä syksyn yhteislenkeillä on yksi usein toistuva piirre, joka ei ehkä ole edukseen Espoon Suunnalle (ainakin naisten lenkeillä havaittu). Tämä on nimittäin eksyminen. On tullut kierrettyä väärää järveä väärään suuntaan, eksytty ihmisten mökkipihoille ja saatu 1,5 h lenkin sijasta tuntia pidempi. Eli syksyn siirtymäaikana kartta kädessä saattaa olla vain rekvisiittaa. Myönnän nyt, että näillä lenkeillä jää ne piilolasitkin laittamatta, joten tänä syksynä en kanna edes tuota rekvisiittakarttaa mukanani (ja pitäisikö Essun takkikin jättää kotiin?).

Sitten on myös se suunnistusihmislaji joka ei ymmärrä tämän siirtymävaiheen tärkeyttä vaan pistävät saman tien uutta lappua rintaan hisukisoissa. Essussa tällaisia ihmisiä voi kutsua Virpiksi.

Tervemenoa syyshorrokseen hyvät Essulaiset. Tavataan pian.

Marjut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.