Miten hyvästä tulee paras?

Espoon Suunta palkittiin Suomen parhaana seurana. Tällä mandaatilla voi alkaa kyselemään miten meidän loistavista nuorista kasvaa vielä parempia, ehkä parhaita suunnistajia.

Vastaus: vahva seuravalmennus on kaiken pohja, sen jälkeen kaikki on kiinni urheilijasta.

Inspiraationa  niin Essun valmentajille kuin myös huippua kohti tähtääville nuorille mestarin otteita läheltä seurannut ”wannabe-essu” kertoo miten hyvästä tulee paras. Repikää siitä.

Yksinoikeudella eBlogissa

Thierry Suuri ja rastinoton sietämätön keveys

Jos 1990-luvulla joku olisi ennustanut, että jonain lähivuonna tulee miessuunnistuksen maailmanmestari Ranskasta, olisi sanojalle hymyilty hiljaa ja ymmärtäväisesti. Jos ennustaja olisi silloin vielä kiivennyt kiven päälle ja kovaan ääneen jatkanut mesoamistaan, että kuulkaapa, tämä ranskalainen tulee vuosina 2003-2014 rohmuamaan 12 kultamitalia, 3 hopeaa ja 4 pronssia, olisi häntä pidetty kylähulluna jollaisia jokaisessa seurassa on ainakin se yksi, EsSussa varmasti useampikin.

Noin vahvan vision laatijan olisi kannattanut siinä samassa kipaista Ärrälle lottoamaan, sillä todennäköisesti hän olisi nyt paitsi arvostettu visio- niin myös miljonääri. Thierry Gueorgiou FRA nimittäin on toteuttanut nuo mitalisaldot.

Thierry on poikkeuksellinen luonne. Hän on perfektionisti joka ei niinkään himoitse mainetta, voittoa ja menestystä vaan joka ennen kaikkea vihaa epäonnistumista ja tappiota. Ja etenkin silloin kun homma ns. kusee oman mokailun takia. Nämä piirteet ja lisäksi tekemään ryhtymisen tinkimättömyys huomattiin kalevanrastilaisen Börje Vartiaisen silmin JWOC:ssa Bulgariassa 1999. Tuolloin 20-vuotias Thierry sijoittui pitkällä matkalla sijalle 8 ja lyhyellä matkalla pronssille. Mainittakoon, että Jonne Lakanen voitti lyhyen matkan. Börje näki sen mihin harva kiinnitti huomiota: em. luonteenpiirteet sekä aikamoisen ihanteelliset liikuttimet, Thierryhän ei suinkaan ole mikään persjalkainen.

Tapahtui kuten Juice Leskisen biisissä Napoleonin mopo: ”…Napo tarjoo mopoaan ja Vaari sanoo `joo´, tarjoilijalle hän huutaa `deux pernod!´…” Börje siis ehdotti TG:lle yya-sopimusta ja TG suostui. Ja tarina alkaa.

TG puki itsensä punamustiin, keskusteli, kuunteli, harjoitteli ja omaksui pohjoismaisen suunnistuksen prinsiipit Kalevan Rastin leireillä sekä omilla Pohjoismaiden visiiteillään. Pian huomattiin, että mm. Börjen opit jalostuivat lähdettään paremmiksi, aivan omalle tasolleen.

Oli havaittavissa, että TG:lle kehittyi ns. absoluuttinen suunnistussilmä (vrt. absoluuttinen korva).

Olisiko TG kehittynyt nykykuosiinsa jossain muussa seurassa, esim. EsSussa?

Börje & kumppanit perustivat harjoituksensa ja keskustelunsa vahvasti oleellisen hahmottamisen sekä muotojen, siis ruskean värin hallinnan varaan. Se on kuitenkin se oleellisin asia eurooppalaisessa suunnistuksessa. Pohjois-Karjalassa suppamaastot ovat omaleimaisinta itseään. Leireillä esim. Ruotsissa käytettiin paljon käyräkarttaa, kovalla tempolla ja yön pimeydessä. Oli vaan pystyttävä pärjäämään pelkistetysti.

Kalevan Rastia on parjattu ostojoukkueeksi jossa ulkomaalaiset tuovat seuralle mainetta ja kunniaa. Osittain totta, nämä ulkkarit ovat olleet oleellinen – vaan ei oleellisin – osa joukkuetta. Asiaa kannattaa tarkastella myös ilman kansallisia tunnekuohuja: Kukaan näistä ulkomaalaisista (esim. Thierry Gueorgiou FRA, Philippe Adamski FRA, Jan Prochazka TCH, Fabian Hertner SUI, Sara Lüscher SUI) eivät olleet saavuttaneet ainuttakaan MM-mitalia ennen siirtymistään KR:iin. Nyt heillä on mitaleja Alepan kassillisen verran. Menestys tuli vahvan seuravalmennuksen tukemana, tämä on myös heidän oma näkemyksensä.

Thierryn vaikutus Kalevan Rastiin on ollut valtava. Hän on tuonut joukkuekavereihin sekä toppatakkiosastoon lisäyritystä ja lisävaatimustasoa muutaman piirun verran. Se näkyy yksittäisten urheilijoiden omatoimisessa tekemisessä sekä esim. leiri- ja harjoitusjärjestelyissä. KR:n leirit ovat nimittäin melkoista priimaa. Jotensakin tämä on jonkinlainen itsestäänselvyys kun viestiharjoituksen lähtöviivalla on MM-mitalisteja melkein puoli tusinaa. Seuraharjoituksessa voi näin olla kovempi taso kuin Suomen maajoukkueen treenissä! Ei ole mitenkään harvinaista, että KR:n leireillä tehdään suunnistusharjoittelua kolmasti päivässä. Tällaisten leiripäivien aikana ei voi olla ihailematta TG:n toimintaa, jossa kaikki tekeminen tähtää vain hyvin toteutettuun harjoitukseen sekä välittömästi harjoituksen jälkeen ajatusten ja toimien suuntaaminen seuraavaa harjoitusta palvelevaan toimintaan. Ja silti hän pystyy olemaan sosiaalinen vaikka melkoinen introvertti onkin.

Kuitenkin loppujen lopuksi TG on vain ihminen, joskin yli-ihminen. Inhimillisiä piirteitä löytyy. Täydellisyyteen tavoittelu näytti saavuttaneen lakipisteensä ja jonkinlaisen alkavan laskusuhdanteen Vuokatissa 2013. Thierry sortui selittämään. Keskimatkalla ykkös-kakkosrastin  virheet olivat karkeita ja alokasmaisia. Loppumatkan hän tuli ylivoimaisesti nopeinten mutta se riitti vain hopeaan. Kisan jälkeen mies oli vihainen kuin ampiainen. Puhuttiin kartasta puuttuneesta polusta (ei puuttunut) ym.  Hän olisi halunnut välittömästi päästä maastoon tarkistamaan virheensä mutta se ei ollut sallittua koska viesti samassa maastossa oli vielä kilpailematta. Välittömästi viestin päätyttyä TG säntäsi maastoon ja tarkisti keskimatkan ykkösen ja kakkosen.  Tarkistusmatkansa jälkeen TG myönsi virheensä.

Kulisseissa puhuttiin, että kävi niin kuin aina, nainen pilasi hyvän miehen. TG oli aloittanut seurustella Annika Billstamin kanssa ja nälkä laantui. Kävi niinkuin 1970-luvulla peruskoulun fysiikan oppikirjassa aineiden pitoisuuksia käsiteltäessä piirroshahmon pulskalle Vihtorille joka oli juuri nauttinut ison pihvin ja sanoi, että ”ei kiitos enää pihviä, jäätelö sen sijaan maistuisi!”.  Thierry oli tyydytetty saavutusten tavoittelussa, vierellä kaunis Annika, ei tarvitse enää tsempata.

Vai meniköhän se sittenkään näin?

Ei mennyt, ei. Nälkää oli, pihvi maistui vielä. Keväällä 2014 Tiomilassa yöllä tykkijuoksu (voitto), Jukolassa Jukolan historian kovin ankkurisuoritus (voitto) ja Lavaronessa pitkän matkan maailmanmestaruus. No pienenä kauneusvirheenä sallitaan keskimatkan nukahdus jossa rasti nro: 6 jäi välistä ja tuloksena hylkäys. TG olisi voittanut keskimatkan ilman uinailuaan. No, kuuluu lajiin.

TG:n suoritus Vehmersalmen ankkuritaistossa oli mieletön. Ensin hän ajoi kiinni karkuripari Johansson-Leanderssonin, ”lepäsi” hetken parivaljakon kyydissä ja luki siinä peesissä viimeiset neljä rastiväliä valmiiksi, opetteli ne, siirtyi sitten veturiksi jolloin Leandersson antautui  ja viidenneksi viimeiseltä rastilta lähdettäessä nosti vauhtinsa maksimiin eikä enää karttaa juuri vilkaissut. Johanssonilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää roikkua mukana, hänellä ei ollut aikaa ja mahdollisuutta lukea karttaa, TG:lla ei ollut siihen tarvista ja silti hän oli se joka oli veturina joka karkasi. Kannattaa kaivaa Jukola-kartta esiin ja miettiä, millaisella hahmotuskyvyllä tuollaisen ratkaisun pystyy tekemään  – Jukolassa – johdossa – ja että mitä se vaatii?  Lahjakkuutta? Älyä? Harjoittelua?

TG on jo lerppaiässä. Göteborgin 2015 vetsku-MM:t jäänevät kuitenkin väliin sillä Skotlannin MM-kisat ovat miltei samaan aikaan. Italiasta keskimatkan karvas kokemus korpeaa mistä sen verran, että saattaa hyvinkin olla niin, että pitkä matka jää juoksematta ja kaikki paukut säästetään keskimatkalle.  Kannattaa kuitenkin muistaa, että TG ei ole pelkkä metsäjätti: hänellä on sprintistä pronssia (2003 Rappeswill) sekä kultaa (2007 Kiova).

Italian MM:ssa nähtiin uuden kuninkaan orastava esiinmarssi. Hän on Gustav Bergman SWE. Kustaa on parissa vuodessa noussut Ravinenin rivimiehestä maailman eliittiin. Italian MM-viestin ankkuriosuus  oli Ponnari-Kustaan ylivoimainen näytös. Hän suunnisti karkuun hevosilta nimeltä Gueorgiou ja Kyburts. Toki hänellä oli eri hajonta kuin em. oriilla jotka vielä kyttäsivät toisiaan, mutta silti.

Kysymys: Miten Gustav Bergman on tuon tasonnostonsa tehnyt?

Vastaus: Thierry Gueorgioun menetelmin, runsaasti suunnistaen.

Vastauksen perusteet: Kaudella 2014 Gustav Bergman harjoitteli 600 tuntia josta 450 tuntia juosten. Ja tuosta 450 tunnista suunnistaen 300 tuntia.

Repikää siitä.