EsSu on valinnut uusia kunniajäseniä

Viestivoittoja Reiman väreissä, treenejä ja talkoita, jaostojen kokouksia, seuramajan rakentamista… Keitä ovat Espoon Suunnan uudet kunniajäsenet?

Syksyllä 2021 Espoon Suunta elvytti vanhan perinteensä ja nimesi seuraan seitsemäntoista uutta kunniajäsentä. Lista heistä löytyy tämän jutun lopusta.

Seuran sääntöjen 5 § mukaan kunniajäseneksi seuran kokous voi kutsua henkilön, joka on erittäin merkittävästi edistänyt seuran toimintaa. Kunniajäsenen arvo on elinikäinen.

Nämä seitsemäntoista kuudenkymmenen ikävuoden paremmalla puolella olevaa veteraanisuunnistajaa ovat kaikki henkilöitä, jotka ovat omalla aktiivisella toiminnallaan vaikuttaneet EsSun kehittymiseen erityisesti seuran historian alkutaipaleella. He kaikki ovat myös osallistuneet seuramajamme rakentamiseen vuosina 1991-1992.

Seuraavaksi luodaan katsaus muutaman uuden kunniajäsenen sekä koko seuran vaiheikkaaseen historiaan. Historiaa on runsaasti ja jokaisella riittäisi tarinaa kerrottavakseen vielä useamman jutun tai kirjan verran – toimikoon tämä alustavana katsauksena siihen, mitä kaikkea meillä onkaan takanamme.

Espoon Suunta syntyi vuonna 1989 kahden suunnistusseuran, Reima-34:n ja Espoon Rastin liittyessä yhteen. Monet kunniajäsenistä ovat olleet aktiivisia toimijoita jo Reimassa tai Espoon Rastissa. Árpád Sailo liittyi Reimaan jo 50-luvun lopulla luokkatoveriensa innoittamana, ja ehti toimia Reiman aktiivina useita vuosikymmeniä. Árpád on ollut mukana useissa hienoissa tilaisuuksissa, kuten Reiman 30-vuotisjuhlassa vuonna 1964. Tuolloin seuran uutta lippua naulaamassa oli seuran silloinen kunniajäsen, moninkertainen luistelun olympiavoittaja ja maailmanmestari Clas Thunberg.

Sekä Ilkka Mikkola että Jouko Rimminen ovat liittyneet Reimaan 70-luvulla. Ilkka liittyi lastensa kanssa, joista nuoremmasta, Marikasta, kasvoi sittemmin MM-mitalisti. Myös Joukoa omien lasten mukanaolo motivoi. Jouko on toiminut Reimassa monenlaisissa tehtävissä aina valmennuksesta puheenjohtajuuteen. Hän on myös niitä, jotka olivat aktiivisesti synnyttäessä uutta seuraa Espoon Suuntaa 1980-luvun lopulla.

Myös Leena Paatero liittyi Reimaan 70-luvulla, ja oli koko seuran ensimmäisiä naissuunnistajia. Árpád houkutteli Leenan mukaan, jotta seura saisi joukkueen Isotonic-viestiin. Vaikka viesti ei mennyt aivan putkeen, löysi Leena seurasta jotakin paljon tärkeämpää: tulevan aviomiehensä Joukon. Jouko ja Leena muodostivatkin suunnistusperheen, jonka jälkipolvet ovat kaikki suunnistaneet Reimassa tai EsSussa.

Haastatelluista jäsenistä Seppo Väätäinen on ainoa Espoon Rasti kasvatti. Hän liittyi seuraan vuonna 1979. Ritva Mikkonen puolestaan liittyi vasta perustettuun Espoon Suuntaan vuonna 1990, muutettuaan Tampereelta pääkaupunkiseudulle.

 

Monenlaista toimintaa

Kunniajäsenet kertovat monista toiminnoista ja rooleista, joita he ovat vuosien varrella saaneet tehdä. ”Pikkuseurassa oli tarpeen osallistua vähän kaikkeen” toteaa Jouko viitaten Reiman aikoihin. Jouko ehti tehdä Reimassa paljon, kuten kohentaa nuorille suunnattua toimintaa sekä toimia puheenjohtajana. Jouko luotsasi myös legendaariseksi muodostunutta JUJU-projektia. Leenakin sai heti seuraan liityttyään sukeltaa sisään moniin tehtäviin, kuten johtokuntaan, suunnistuskarttojen piirtämiseen ja suunnistuskouluohjaajaksi. ”Suunnistusta kesällä ja talvella, yöllä ja päivällä, koko perheen voimin”, Leena toteaa.

Árpád on ollut monipuolisesti mukana Reiman kehittämisen vaiheissa, ja kertoo jopa, kuinka 1970-luvun alussa oli esillä ajatus uuden suunnistusseuran perustamisesta Espooseen. Sitä ei tehty, vaan Reimaa lähdettiin kehittämään paremmaksi. Árpád kertoo olleensa mukana tekemässä monia uudistuksia ja Reima kehittyikin varteenotettavaksi nuorisoseuraksi. Árpád itse johti nuorisojaostoa vuodesta 1987 alkaen, ja oli käynnistämässä paikallisten seurojen yhteisharjoittelua. Árpád laati vaimonsa Liisan kanssa myös ensimmäisen seuralehden vuonna 1977, josta sittemmin tuli jokavuotinen julkaisu.

Osa toiminnoista on myöhemmin hiipunut, kuten seuralehti, mutta osa elää edelleen vahvana, kuten EsSun asema vahvana nuorisoseurana. Suuri osa suunnistusseuran hommista toistuu kuitenkin vuodesta toiseen samanlaisina, ja niistä monet kunniajäsenemme nauttivat yhä edelleen. Ilkka mainitsee kilpailukeskuksen rakentamistalkoot toistuvana perinteenä, joka on sekä luonut yhteishenkeä että tarjonnut mahdollisuuden tutustua eri alojen osaajiin. ”Rakennusmies, sähköteknikko ja ATK-nörtti ovat johtaneet meitä akateemisia poropeukaloita.”

Kaikilla kunniajäsenillä on ollut aktiivinen rooli seuramajan rakentamisessa, mikä näkyy majan seinällä sijaitsevassa kunniataulussa. Idean seuramajasta esitti alun perin Árpád, joka oli saanut mallia Göteborgin vastaavasta seuramajakäytännöstä asuessaan siellä 1980-luvun alussa. Árpád piirsi ensimmäisen luonnoksen majasta, ja se mukaili Göteborgissa sijainnutta Finlandia Klubin majaa. Árpád itse kertoo joutuneensa 1990-luvun lamavuosien seurauksena Saksaan töihin, niin että itse rakennustyö jäi etupäässä muiden harteille. Veteraanisuunnistajat kuitenkin muistelevat majan rakennusta mieluisana projektina, josta esimerkiksi Ritva Mikkonen kertoo oppineensa paljon uutta. Lisäksi majanrakennusprojektin myötä pääsi tutustumaan laajemmin muihin seuralaisiin.

 

Kisoissa Reiman väreissä 70-luvulla. Kuvissa entinen rahastonhoitaja Jaakko Kajamaa, Seppo Juurikkala sekä Matti Kajamaa

Kisoissa Reiman väreissä 70-luvulla. Reiman viirin alla istuu Jouko Rimminen. Viirin on ommellut Leena Paatero, ja se oli käytössä aina seurojen yhdistämiseen saakka.

 

Parhaita muistoja

Kysyttäessä kunniajäsentemme parhaita suunnistusmuistoja, esiin nousee hyvinkin erilaisia tapahtumia eri aikakausilta. Seppo mainitsee niinkin tuoreen hyvän muiston kuin Napapiiri-Jukolan, jossa hän sai jälleen juosta pitkää yötä perinteisessä veteraanisuunnistajien muodostamassa EsSu 9 -joukkueessa. Ilkka puolestaan muistelee Norjan Haldenista tutun työtoverin tapaamista Tampereen MM-kisoissa vuonna 2001. Molempien jälkikasvu, Marika Mikkola ja Kjetil Börlo, suunnistivat tuolloin MM-tasolla.

Árpádin paras muisto on EsSun nykynuorisollekin aikanaan esitelty JUJU-projekti, joka huipentui Nuorten Jukolan voittoon vuonna 1988. Árpád kertoo systemaattisesta panostuksesta tapahtumineen, leireineen ja erillisine sponsoreineen, joten ei ole ihme, että voitto vihdoin tuli kohdalle. Árpád oli se, joka itse idean projektista alun perin esitti, ja siitä riittäisi muisteltavaa ja kerrottavaa useampaan toiseenkin juttuun.

Leena ja Ritva nimeävät parhaiksi muistoikseen eivät niinkään yksittäistä tapahtumaa vaan monien tapahtumien yhteisöllisen kokonaisuuden. Ritva kertoo erilaisten viestikilpailujen olleen niin mieluisia, että viestikaveruuden myötä EsSusta on tullut kuin perhe. Leenakin muistelee viestikilpailuja ilolla, hän on viime kesän peruutusta lukuun ottamatta osallistunut joka ikiseen Venlojen viestiin. Leena mainitsee parhaana muistonaan myös ensimmäisen Suomenmestaruutensa Akilles OK:n SM-yössä vuonna 1999. Lisäksi Leenalle odotetusti parhaita muistoja on tutustuminen Joukoon Reima-aikoina.

 

Vuoden 2001 eGames. Kuvan keskellä Ilkka Mikkolan tytär, huippusuunnistaja Marika Mikkola

Suurkisoissa Espoon Suunnan väreissä vuonna 1990

 

Terveisiä nuoremmille suunnistajille

Kaikki haastatellut kunniajäsenet katselevat seuran nykyistä kehitystä ilolla ja tyytyväisyydellä. Kukaan ei haikaile mitään tiettyä asiaa menneisyydestä, vaan he painottavat, että seuran on mentävä eteenpäin. Seurassa perinteet ja huippusuunnistus sekä panostaminen nuorisoon ovat tasapainossa. Kuten Árpád tiivistää: ”Jos nuoret viihtyvät seurassa ja tulosta syntyy, asiat tehdään silloin yleensä oikein.”

Tässä vielä muutamia erityisiä terveisiä nuoremmille suunnistajille:

Leena: ”Toivotan innostusta ja iloa!”

Seppo: ”Turha kiire pois, hosuminen ei auta”

Árpád: ”Kannattaa malttaa. Nuorista tulee varmasti hyviä suunnistajia juuri kasvattajaseurassaan, eikä onnea tarvitse etsiä kauempaa. Onnistuminen kasvattajaseurassa tuntuu ainakin omasta mielestäni aivan erityiseltä.”

Ilkka: ”Suunnistakaa ja nauttikaa mukavista porukoista. Katsokaa, minne asti menestystä riittää, mutta älkää antako sen häiritä muuta elämää vaan täydentää sitä. Tärkeintä elämässä on kuitenkin opiskella ja hankkia ammatti, hoitaa työt, perhe ja sukulaiset ja auttaa ystäviäkin. Suunnistus on hieno harrastus, jota voi harrastaa koko iän.”

Kainuun Rastiviikolla vuonna 1991. Löydätkö kuvasta tuttuja?

Pentti Koponen perheineen Kainuun Rastiviikolla 1989

 

Syyskokouksessa 2021 nimetyt uudet kunniajäsenet:

  1. Jouko Rimminen
  2. Paavo Valkonen
  3. Leena Paatero
  4. Reijo Pussinen
  5. Kalevi Utukka
  6. Viljo Kokkonen
  7. Pekka Elomaa
  8. Mauri Nenonen
  9. Ritva Mikkonen
  10. Ilmari Mäkilä
  11. Árpád Sailo
  12. Pentti Aalto
  13. Pertti Laurila
  14. Ilkka Mikkola
  15. Seppo Väätäinen
  16. Pentti Koponen
  17. Matti Haaramo