eGroup Ranskassa 16.-23.12.2022

by Maija · 6.1.2023

Kirjoittanut Liisa Raasakka

Essun eGroup leireili kahdeksan urheilijan ja yhden valmentajan voimin Länsi-Ranskassa Ile d’Oléronin saarella. Leiri oli yhteinen ranskalaisen Groupe Performance Nouvelle Aquitaine -alueryhmän suunnistajien kanssa. Yhteensä joukkoon kuului non 35 urheilijaa ja kymmenisen valmentajaa. Tämä leiri ilmestyi eGroupin leiriohjelmaan Essun ranskalaisurheilijan ja aktiivitoimijan, Baptiste Masson, järjestämän yhteistyön mahdollistamana. Baptiste itse nähtiin leirillä sekä urheilijan roolissa että valmentajan ja järjestelijän vaatteissa.

Suomalaisten saapuessa Ranskaan sää oli viileä ja patterit piti säätää maksimiasentoon. Lämpötila kuitenkin nousi jo ennen ensimmäisiä harjoituksia ja urheilijat saivat nauttia loistavista harjoitusolosuhteista koko leirin ajan. Lämpötila pysytteli 10 ja 15 celsiusasteen välissä, mikä tuntui varsin mukavalta näin keskellä joulukuuta.

eGroupin urheilijat olivat asettaneet itselleen leirin tavoitteiksi esimerkiksi uusien maastojen kerryttämisen maastopankkiin, laadukkaan harjoitusjakson suorittamisen, ranskalaisiin lajitovereihin tutustumisen sekä leirielämästä nauttimisen.

Tavoitteiden voidaan sanoa täyttyneen varsin hyvin. Merelliset dyynimaastot tarjosivat haasteita itse kullekin ja maastopankkia saatiin varmasti laajennettua. Metsäharjoitukset keskittyivät lähekkäin oleviin, rannan rajaamiin maastoalueisiin. Maasto oli hyvin pienipiirteistä supikko-kumpareikkoa 2,5m käyrävälillä. Kulkukelpoisuus vaihteli erinomaisesta, tyhjästä männiköstä tiheämpään männikköön ja satunnaisesta piikkipensaikosta läpitunkemattomaan tummanvihreään piikkiköynnöksikköön. Maastopohja oli pääosin loistavaa ja tasaista havunneulasten peittämää maata rikkoivat lähinnä satunnaiset sorkkien jäljet ja muutamat villisikojen hiekkamaahan kaivamat kuopat. Itse villisiat loistivat poissaolollaan. Tämä oli sinänsä helpotus, sillä nämä otukset saattavat käyttäytyä aggressiivisesti puolustaessaan poikasiaan.

Sprinttiharjoituksissa urheilijat pääsivät kirmaamaan vauhdikkaille vanhojen kaupunkien kaduille, kanavien ja osterinkasvatusaltaiden reunamille ja haastavammalle linoitusalueelle.

Leirin ohjelma oli sen verran kunnianhimoinen, ettei harjoittelua suinkaan voinut luonnehtia pelkäksi maastotyyppiin tutustumiseksi. Hyvistä olosuhteista ja suuresta urheilijajoukosta otettiin kaikki irti erilaisilla viesti- ja ryhmävetotyyppisillä harjoituksilla. Kompaktiin leiriin saatiin mahdutettua peräti viisi kisavauhtista harjoitusta, ja suunnistamaan pääsi matkustuspäiviä lukuun ottamatta kahdesti päivässä.

Oppia tuli paitsi suoraan tekemisen kautta, myös ranskalaisilta lajitovereilta ja vierailevilta tähdiltä. Paikallisten valmentajien ja essulaisten välillä oli havaittavissa pientä kielimuuria, mutta urheilijoiden kanssa kommunikointi onnistui. Leirin vierailevat tähdet, Italian Riccardo Scalet sekä Ranskan Maëlle Beauvir ja Alexandre Vergnaud, puhuivat myös englantia ja essulaiset saivat kysyä ja kuulla huippujen ajatuksista ja toimintatavoista rentojen ruokapöytäkeskustelujen muodossa. Riccardosta, Maëllesta ja Alexandresta saattoi saada sparria myös harjoituksiin.

Essulaisilla oli harjoituksissa oma GPS-seuranta ja usein jopa juoksukamera. GPS-kiemuroita ja videomateriaaleja kokoonnuttiin katsomaan ruokailujen yhteydessä. Nämä ruokailut olivat ranskalaiseen tapaan varsin aikaa vieviä tapahtumia: Varsinainen pääateria valmistui kun valmistui ja ruokailuaika vietettiin pitkien pöytien ääressä alkukeittoa siemaillen ja patonkia mutustaen.

Treenien ja lyhyiden ajomatkojen sekä ruokailusessioiden ulkopuolelle jäävä vapaa-aika käytettiin lähinnä palautumiseen ja lepäämiseen. Yhtenä iltana koko leiriväki seurasi ja jännitti Ranskan peliä jalkapallon MM-kisojen loppuottelussa. Railakkaista kannustushuudoista ja kattilan kansien ym. ruokailuvälineiden paukutuksesta huolimatta Ranska jäi niukasti hopealle.

Leiripaikkana Ile d’Oléronin saari oli erinomainen. Tältä 8 kilometrin levyiseltä ja 30 kilometrin pituiselta saarelta löytyi kaikki mitä tarvittiin, eikä turisteistakaan ollut harmia keskellä talvea. Kesäisin saarella vierailee paljon matkailijoita. Vakituisia asukkaita on noin 22 000. Moni saa elantonsa kalastuksesta ja osterin viljelystä. Saarella näkyikin todella paljon pieniä osterialtaita ja myös essulaiset saivat maistella osteriherkkuja leirin illallisella. Suunnistajat pääsivät kuuntelemaan aaltojen pauhua ja juoksemaan pitkin päättymättömiä hiekkarantoja sekä ihastelemaan pieniä värikkäitä kalastajakojuja.

Kaiken kaikkiaan leiri oli varsin onnistunut. Sairastapauksilta ja vammoilta vältyttiin ja paluulennollekin ehdittiin hyvin Pariisin ruuhkista huolimatta. Leiriohjelma tarjosi mahdollisuuden varsin tehokkaaseen harjoitusviikkoon, mikä sopi urheilijoille hyvin: treenaamaanhan Ranskan rannikolle oltiin lähdetty. Leirin jälkeen sai sitten nauttia joulusta ja levätä – tai kuka nyt lepäsi, kuka teki palauttavia harjoituksia ja kuka juoksi reippaahkon puolimaratonin tai ratavetoja…

Essun leiriporukka eli vasemmalta Mikko Määttälä, Freja Ikäheimonen, Janne Siipola, valmentaja Jari Ikäheimonen, Rita Maramarosi, Fanny Delahaye ja Liisa Raasakka. Kuvasta puuttuvat Baptiste Masso ja kuvan ottanut Emil. Kuva: Emil Laaksonen