Maajoukkueen Tenerife Camp

Tänä vuonna nuorten ja aikuisten maajoukkue matkusti yhteiselle ”Basement campille” aloittamaan uuden vuoden harjoitukset ryminällä. Joukkueet suuntasivat Espanjan Teneriffalle kymmeneksi päiväksi treenaamaan auringon alla. Espoon Suunnasta leirillä olivat mukana Hanne Hilo, Inari Karppinen ja Elli Punto. Tässä heiltä kooste leiristä päiväkirjamuodossa.

4.1. Ensimmäinen treenipäivä

Päivä maajoukkueleirillä lähtee aina käyntiin sunrise activityllä. Tiedossa siis yhteinen aamulenkki + Jutan (fyssari) vetämä aktivaatio- ja liikkuvuussetti. 

Ensimmäisen päivän suunnistustreeninä oli tutustuminen monille uuteen maastotyyppiin. Model eventin yhteydessä juostiin lisäksi myös “Tenerife Microsprint Trophyn” ensimmäinen osakilpailu. Leirillä päästiin siis heti totisen kisailun makuun ;). Maasto oli todella hämmentävä monille. Jopa valmennusjohdolta kuultiin kommenttia, että “Nyt oltiin kyllä aivan kassalla.” Maastoon tutustuminen kevyellä treenillä oli siis enemmän kuin paikallaan.

 

Ensimmäisen microsprintin baana.

 

5.1. Keskimatkan leirikisa

Teneriffalla leireili meidän lisäksi myös mm. Norjan suunnistusmaajoukkue ja sveitsiläisiä, että ruotsalaisia maajoukkuesuunnistajia. Leirin kovissa yhteisharjoituksissa taso oli korkealla ja kansainvälisiä menestyjiä löytyi yksi jos toinenkin. 

Torstai aamuna suunnattiin heti aamupalabuffan ja aamulenkin jälkeen kohti ensimmäistä kovaa harjoitusta. Meidät urheilijat heitettiin heti niin sanotusti syvään päähän – treeniin noustiin noin 2000m korkeuteen. Tämä maasto tuottikin sitten jo taidollisesti vähemmän hankaluuksia, mutta jo tässä vaiheessa leiriä kaikille oli selvä, että suurimmat haasteet maastoissa tuo kivinen pohja ja korkeus merenpinnasta. Nilkkarallilta ei välttynyt jopa junnujoukkueen vannotuin teräsnilkka. Tulipa ainakin opittua, että ne nilkat on teipattava. Keskimatkan leirikisa tarjosi siis monenlaista haastetta niin urheilijoille, mutta myös valmentajille. Harjoituksen lopussa paikalliset puistopoliisit häiriintyivät treenistämme ja kurvasivat sättimään meitä. Vaikka kuinka koittivat puhua espanjaa meille, jotenkin Thierry sai hoidettua asiat kondikseen ilman yhteistä kieltä. Päästiinpä ainakin naureskellen vaeltamaan autoille, vaikka saatiinkin nopea häätö pois treenipaikalta.

Naisten rata: http://www.tulospalvelu.fi/gps/20230105MDW21M20/

Keskimatkan kilpailukeskuksen näkymät (taustalla näkyy La Gomeran saari)

6.1. Sprintti Q + F

Tänään oli vuorossa päiväretki saaren toiselle puolelle juoksemaan sprintin leirikisaa. Aamu- sekä iltapäivän sprintti juostiin hyvin mäkisessä kylässä ja nousumetrejä kertyi 120-150 m n. 3 km sprintin aikana. Portaita juostiin siis aivan sairaasti. Eipä tätäkään treeniä selvitty läpi ilman, että saatiin poliisit paikalle. Eivät kylät asukkaat tainneet arvostaa rakasta lajiamme. Eipä toisaalta ihme, kun kujat olivat sen verran kaposia, että törmäyksiltä paikallisten kanssa ei taidettu välttyä.

Sprinttien väliaika vietettiin rannalla pelaten lentopalloa ja aurinkoa ottaen muiden maiden suunnistajien kanssa. 

Miesten sprintin finaalin alkuosa.

7.1. Scenic Run

Päivän ohjelmassa oli kevyt scenic run Alto de Guajarassa. Mahdollisuutena oli juosta noin 10km lenkki Montaña Guajaraan 2717m korkeuteen tai noin 3km lenkki Rogues de Garcían ympäri. Myös variaatioita näistä lenkeistä pystyi tekemään. Maisemat olivat jälleen hienot ja hyvässä säässä kelpasi treenata. Nousumetrejäkin päästiin taas keräilemään.

Vaelluksella kohti Alto de Gujaran huippua.

 

8.1. TMT 2

“Tenerife Microsprint Trophyn” toinen osakilpailu juostiin iltapäivän kevyen sprintin yhteydessä puistossa, joka oli täynnä grillipaikkoja. Siellä hyvin vieraanvaraiset paikalliset viettivät sunnuntaipäivää grilliherkkuja valmistellen. Ensimmäinen rasti olikin sijoitettua juurikin grillin viereen, jossa hotellin ruokaa paremmat pihvit paistuivat. Paikalliset tarjosivat näitä pihvejä punaviinin kerta valmentajille, joille ne maistuivat oikein hyvin. Erityisesti meidän majoituksen ei niin hyvien ruokien jälkeen…

Grillimestari microsprint.

9.1. Sprinttiviesti rannikkokylässä, jonne ajettiin hyvin jyrkkää mäkeä alas ja ylös

Sprinttiviestiä käytiin Garachicon kylässä, joka sijaitsi aivan meren lähellä. Majoituksesta siis oli autoilla tultava mutkaisia, kapeita ja jyrkkiä mäkiä alas. Automatkat aiheuttivat lähes joka kerta pientä jännitystä. Sprinttiviesti juostiin 2-3 hengen sekajoukkueissa. Jokaisella oli kaksi osuutta, jotka olivat noin 2,2 – 2,1 km pitkiä. Naiset pääsivät aloittamaan viestin. Tällaiset kovat viestitreenit ovat todella hyviä harjoituksia ja niissä pääsee kunnolla haastamaan itseään muiden seurassa. Treenin jälkeen oli tarkoituksena käydä uimassa meressä, mutta kovien aaltojen vuoksi emme sinne päässeet.

 

Sprinttimaisemia knock-outista.

10.1. KO-sprintti norjalaisten kanssa

Päivän harjoituksena oli knock-out sprintti. Treenissä juostiin kolme 1,6 – 1,9 km lenkkiä. Urheilijat oli jaettu eriin, joissa yhdessä oli noin kuusi juoksijaa. Erän kolme parasta nousi ylempään erään ja kolme viimeistä taas tippui alempaan. Näin päästiin juoksemaan eri urheilijoita vastaan. Starttien välissä oli noin 15 min palautus. Lyhyemmillä palautuksilla vältettiin kaupungin pahin ruuhka-aika, vaikka siltikin päästiin joillakin alueilla harjoittelemaan ihmisten välistä pujottelua. Kaupungin suosion turisti kohteena huomasi myös siitä, että välillä kuuli jonkun huutavan “hyvä Suomi”. Tässäkään treenissä ei nousumetreiltä vältytty ja oman haasteensa toi jyrkät portaat, joita juostiin ylös ja alas. Todella kehittävä treeni siis tuli jälleen tehtyä. 

 

11.1. Teiden huiputus

Kevyelle välipäivälle oltiin kaavailtu kaikkien odottama vaellus Teidelle jopa 3718m korkeuteen. Päivä alkoi lupaavasti ja autolla ylöspäin kivutessa sääkin näytti suosivan. Todellisuus iski päin naamaa nopeasti. Parkkiin saavuttaessa oltiin me keskellä pilveä, tuuli älyttömästi ja sadekkin piiskasi naamaan. Ei kiva. Lähdettiin kuitenkin rohkeasti kipuamaan kohti huippua. Ei aikaakaan kun kaikki olivat taas kasassa noin kilometrin kohdalla, kun polulla oltiin käännyttämässä ihmisiä takaisin alas – huipulle ei päässyt huonojen sääolosuhteiden takia. Myöskään huipulle menevä hissi ei ollut toiminnassa. Ei auttanut kun niellä harmistus ja lähteä etsimään muita polkuja lenkkeiltäväksi. Hyvän treenin saivat kaikki, eikä maisemistakaan voinut valittaa, mutta kyllä tämä jäi kaikkia harmittamaan. Onpa ainakin syy miksi palata Teneriffalle.

Päivän kruunasi tottakai uusi pohjanoteeraus ruoissa. Voisi melkein sanoa, että hoitellin taito munata niinkin helpoksi tehtävissä oleva asia kun ruoka, on jopa vaikuttavaa. Tulipa ainakin kylän ravintolat tutuksi. Kuuden euron pitsasta tais tulla reissun aikana monille lempparijuttu.

Fiilikset Teiden vaelluksen pysäyttämisestä.

12.1. Lyhennetty pitkämatka

Torstai aamuna lähdettiin reippaana työstämään “vain” lyhennettyä kilpailunomaista pitkää matkaa. Maasto oli jo kaikille tuttu, eli suorituksen haasteet olivat tiedossa – mäki, maastopohja ja maastonmuotojen hahmottaminen. Kisassa nähtiin junioreilta huippusuorituksia, mutta myös maininnan arvoisia pummeja. Saavutuksia molemmat. Maastossa oli myös juomarasti, jossa harjoittelimme ravitsemusterapeutin antamia ohjeita käytännössä. Lisäksi lähtölistoilta löytyivät kaikki muutkin leireilevät ulkomaalaiset, eli kilpailua löytyi. Kaikki pääsivät varmasti siis oikeaan kisafiilikseen. 

Tyttöjen rata: http://www.tulospalvelu.fi/gps/20230112LongW20/

Iltapäivällä osa porukasta lähti vielä ihailemaan maisemia kevyelle scenic run:ille. Training guidessa oltiin lupailtu, että tämä vaellus Mil Ventanas de Güimar:iin on Teneriffan ja kenties jopa yksi maailman hienoimmista. Odotetun mukavan juoksubaanan sijaan reitillä odottikin kapeaakin kapeampi polku. Pudotus polulta oli satoja metrejä alas kohti laaksoa. Ei ihme, että polun alkupäässä oli varoituskylttejä vaarasta… Rohkeimmat lähtivät seikkailumielellä ihailemaan jyrkkiä, jylhiä maisemia. Lenkki oli luolineen ja kapeine polkuineen kenties jännittävin, mutta upeudeltaan henkeäsalpaavin reissu missä ollaan ikinä oltu.

Maisemia scenic “runilta”.

13.1. Viestivedot & micro grande finale

Leirin vikan päivän aamuna juostiin myös viimeinen kova harjoitus – viestivedot.

Yhteislähtö samalta viivalta Simona Aebersoldin, Karolin Olssonin tai Jonatan Gustafssonin kanssa oli kaikille kehittävä ja antoisa kokemus. Treenistä sai hyvin perspektiiviä siihen, kuinka kova maailman kärjen taso onkaan.

Iltapäivällä suunnattiin mikrosuunnistuksen suureen loppukilpailuun. Thierry oli loihtinut vaativan ja kovavauhtisen pensassuunnistuksen. Tämä harjoitus tarjoili ehkä leirin koomisimmat virheet :D

 

Microsprint grande finale.

Kaikki leirin gps-seurannat löytyy täältä: http://www.tulospalvelu.fi/gps/

Teksti ja kuvat:

Hanne Hilo, Inari Karppinen & Elli Punto