Ernon eväät

Nuorten EM-kisat käytiin Tsekin Bronossa 17.-20. heinäkuuta. Jokavuotisissa nuorten EM-kisoissa on kaksi ikäsarjaa: 16- ja 18-vuotiaat. Kisoissa matkoja on kolme eli pitkä, sprintti ja viesti. Suomesta kisaan lähti 4 juoksijaa joka sarjassa eli yhteensä 16 nuorta suunnistajaa. Tässä joukossa olivat myös Essun Anni Jantunen ja Anni Mäki-Hokkonen. Muita essulaisia kisassa olivat Ranskaa edustava Fanny Delahaye sekä puolalainen Antoni Pachnik. Kisassa olivat mukana myös aiemmin Essua olleet ja nykyään Norjassa asuvat Feyn veljekset Mark ja Erik. He edustavat Yhdysvaltoja.

Pitkän matkan kisa käytiin melko kuumissa olosuhteissa ja keskieurooppalaiseen tapaan korkeuseroja oli paljon. Radan pituus oli 4,1 km 16-tytöillä ja 4,8 km 16-pojilla. Vanhemmissa sarjoissa tyttöjen rata oli 5 km ja poikien 6 km. Voittajien ajat olivat sarjasta riippuen 41-49 minuuttia. Anni J. juoksi sijalle 7 nuoremmissa tytöissä. Kisan voittaja Sveitsin Carla Castelli on 3:48 min nopempi. Antoni onnistui upeasti 16-pojissa, mutta jäi niukasti mitalisijojen ulkopuolelle ollen neljäs. Eroa pronssimitaliin jäi vain 13 sekuntia! Tässä sarjassa Rastikurikan Joakim Savinainen juoksi hopeaa Suomelle. 18-tytöissä Fanny nappasi hienosti pronssimitalin. Hän jäi vain hieman yli minuutin kisan voittaneelle Sveitsin Lotta Marit Lüthille. Anni M-H. oli kisan paras suomalainen sijalla 16.

Sprintti juostiin Brnon kaupungin alueella. Maasto koostui kerrostaloista ja puistoalueista, joissa oli myös jonkin verran korkeuseroja. 16-tytöissä Anni J. oli täysin ylivoimainen. Hopealle sijoittuneeseen Seraina Baeriin (Sveitsi) tuli eroa tasan puoli minuuttia, joka on sprintissä jo paljon. Kolmas oli Suomen ja Hämeenlinnan Suunnistajien Venla Mennala. Antoni juoksi 16-pojissa jälleen hyvän kisan, mutta jäi taas niukasti mitalien ulkopuolelle ollen neljäs. Ja jälleen vain 13 sekuntia erotti Antonin mitalisijalta! 18-tytöissä sekä Fanny että Anni M-H. juoksivat kymppisakkiin. Fanny oli viides ja Anni yhdeksäs.

Kisat päättyivät viesteihin. Essulaiset olivat sijoittuneet aiemmilla matkoilla niin hyvin, että kaikki olivat maidensa edustusjoukkueissa. Nuorten EM-kisoissa kullakin maalla on vain yksi joukkue viestissä (per sarja) ja loput voivat juosta viestin ns. mixed-joukkueissa, joissa on suunnistajia eri maista. Anni J. juoksi nuorempien tyttöjen Suomen joukkueessa ankkuriosuuden. Valitettavasti aiemmilla osuuksilla oli tullut sen verran eroa kärkeen ettei Annilla ollut mahdollisuutta tuoda joukkuetta mitaleille. Ankkuriosuudelle lähtiessä ero kärkeen oli jo yli 24 minuuttia ja pronssiinkin 22 minuuttia. Anni juoksi kuitenkin hyvän osuuden ja nosti Suomen sijalle 10. Antonille Puolan viestin aloitusosuus oli kisojen paras suoritus. Hän toi joukkueensa 16-pojissa avausosuudelta vaihtoon hienosti kakkosena vain yksi sekunti Suomen Kasper Ekonojan (Suunta Jyväskylä) jälkeen. Puola lähti kuitenkin viestiin ns. kova pää edellä ja lopulta Antonin joukkueen sijoitus oli vasta 11. Vanhemmissa tytöissä Fanny oli Ranskan ankkuri ja Anni M-H. Suomen aloittaja. Fanny sai viestin sijalla 6 ja pystyi upealla juoksullaan nostamaan Ranskan hopealle. Hänellä oli ankkuriosuuden toiseksi nopein osuusaika. Suomen joukkueen aloituksessa ollut Anni toi viestin vaihtoon kuudentena, reilut 2 minuuttia kärjestä. Joukkueen lopullinen sijoitus oli 7.

Anni Jantuselle kisat olivat toiset nuorten EM-kisat ja mitalisaldo täydentyi yhdellä. Viime vuonna hän saavutti sprintissä pronssia. Myös maastomatkat ovat sujuneet Annilta tällä kaudella erittäin hyvin, joten hänen tavoitteensa kahdesta mitalista -jopa kultaisista – olivat varsin realistiset. ”Maastomatkoilla vauhtini oli kärjen tasoa, mutta liian isot virheet veivat pois kärkisijoilta. Vielä jäi vähän hampaankoloon näistä kisoista pitkän matkan osalta, mutta yhteenkin euroopanmestaruuteen voi aina olla tyytyväinen, vaikka se ei tullutkaan täydellisellä suorituksella”, Anni kertoo. Seuraavaksi Anni keskittyy syksyn SM-kisoihin.

Puolalainen Antoni Pachnik kertoo lähteneensä kisoihin mitalinälkäisenä. Hän saavutti henkilökohtaisissa kisoissa kaksi nelossijaa. Mitali oli niin lähellä, että hän ei ollut aivan tyytyväinen kisasuorituksiinsa. ”Virheet pitkällä ja sprintissä maksoivat mitalin”, Antoni toteaa. Hän oli kuitenkin melko tyytyväinen kisareissuun kaiken kaikkiaan. ”Viesti oli minulle ehdottomasti se paras kisa. Vaikka kaaduin lähdössä! Piti vaan nousta ja laittaa kaikki peliin”, Antoni kertaa. Seuraavaksi Antonilla on tähtäimessä pitkän matkan SM-kisat Ponsassa. Hän on siis tulossa Suomeen!

Anni Mäki-Hokkonen lähti EM-kisoista suoraan Jönköpingiin ja O-Ringenille. Hän juoksi D18E-sarjassa ja sijoittui upeasti lopputuloksissa sijalle viisi.

Fanny Delahaye kertoo odottaneensa innolla EM-kisoja, koska olivathan ne hänen viimeisensä, ensi vuonna hän on jo yli-ikäinen kisoihin. Pitkästä matkasta Fanny kertoo seuraavaa: ”Maasto oli todella mäkinen, mutta rata ei ollut erityisen haastava. Erot juoksijoiden välillä tulivat lähinnä reitinvalinnoista ja juoksuvauhdista. Rastit olivat helposti löydettävussä ja usein polun varrella. Tein itse kaksi kertaa reitinvalinnan, jolla hävisin minuutin ja lisäksi joitain pienempiä huonoja valintoja. Joten olin ulkona kultajahdista.” Fanny toteaa kuitenkin olevansa tyytyväinen siihen, miten on oppinut suunnistamaan mäkisessä maastossa. Ja pronssimitali maistui toki myös. Sprintissä Fanny oli viides. ”Sprinttimaasto oli aika lailla erilainen JWOC:ssa, jossa juostiin pienessä italialaisessa kylässä. En harjoitellut tämän tyyppistä sprinttiä varten, jossa on pidempiä ja ratkaisevampia reitinvalintoja. Ja täytyy sanoa, että olen kyllä pettynyt suoritukseeni. JWOC:in jälkeen ajattelin, että mitali EM-kisoista on realistinen tavoite. 10-rastille asti olin kärjen vauhdissa, mutta sitten jäin 20 sekuntia seuraavalla rastivälillä. Fyysisesti kisa oli myös hyvin raskas.”
Viestissä Fanny saavutti hopeaa Ranskan joukkueessa. Hän juoksi ankkuriosuuden. ”Viestiin meillä ei ollut mitään erityistä tavoitetta. Kaikkien oli tarkoitus juosta omalla tasollaan ja sitten katsotaan, että mihin se riittää”, Fanny kertoo. Hän pääsi lähtemään ankkuriosuudelle sijalla kaksi ja säilytti myös kovassa taistossa tämän sijan. ”Sain viestin hyvällä sijalla, mutta minulla oli heti pahin hajonta ja jäin heti yli 30 sekuntia letkasta, joka tavoitteli sijoja 2-5. Mutta ehkä se oli vaan ihan hyvä että en mennyt letkan mukana vaan sain tehdä omaa työtä. Varvauksessa olin kolmantena, puolisen minuuttia Ruotsin takana. En nähnyt Ruotsin ankkuria metsässä ja olin yllättynyt kun kuulin maaliin tullessa, että tulenkin toisena maaliin”, Fanny sanoo ja jatkaa ”Viesti oli minulle ehdottomasti paras kisa EYOC:ssa.” Fanny odottaa innolla uusia kansainvälisiä suunnistuskisoja ja kertoo olevansa erittäin motivoitunut harjoittelemaan ja kilpailemaan.

Seuraava nuorten kv-kisa on Junior European Cup eli JEC, joka kisataan 1.-5.10. Skotlannissa. Siellä on sarjat HD18 ja HD20. Essulaisista ainakin Anni Mäki-Hokkonen on lähdössä kisoihin.

Suomen mitalit nuorten EM-kisoista:

Pitkä matka: H16 Pronssi Joakin Savinainen (Rastikurikka)

Sprintti: D16 Kulta Anni Jantunen, pronssia Venla Mennala (Hämeenlinnan Suunnistajat)
H18 Hopeaa Rasmus Töyrylä (Helsingin Suunnistajat)

Viestit: H16 Kultaa Kasper Ekonoja (Suunta Jyväskylä), Joakim Savinanen ja Veeti Viippola (Sotkamon Jymy)
H18 Hopeaa Vilho Hietala (Suunta Jyväskylä), Aapo Virkajärvi (Jämsän Retki-Veikot) ja Rasmus Töyrylä

EM-kisojen nettisivuilla on hyvät linkit tuloksiin, YouTube-lähetyksiin. GPS-seurantoihin sekä kisakuviin:

https://eyoc2025.cz/

 

Continue reading →

Tervetuloa opettelemaan kanssamme suunnistuksen perusteita tai hiomaan omia taitojasi vielä pidemmälle. Syksyn kurssien aikataulut on nyt julkaistu verkkosivuillamme. Syksyllä 2025 voit kehittää osaamistasi suunnistuksen peruskurssilla suomeksi tai englanniksi sekä keskittyä taitojen parantamiseen jatkotason teematunneilla. Tietoa erilaisista kursseista löydät täältä.

Aloitamme syksyn jo elokuun puolessa välissä peruskurssilla. Kurssin jälkeen aloittelija pystyy jatkamaan harrastusta ja kehittämään taitojaan itsenäisesti tai kaveriporukassa kuntorasteilla. Tällä viiden kerran kursilla käydään läpi niin teoriaa kuin käytäntöä ja harjoitellaan suunnistusta turvallisten ulkoilualueiden läheisyydessä. Peruskurssiin kuuluu yksi etäyhteyksin järjestettävä teorialuento sekä neljä ohjattua harjoitusta eri teemoilla. Kurssin hinta on 60 euroa, lisäksi edellytämme osallistujilta Espoon Suunnan jäsenyyttä (80 eur). Harjoituspäivä on torstai.

Jos (tai kun) innostut lajista todenteolla, kannattaa kurkata myös teematunnit. Tänä syksynä teematunnit tulevat heti peruskurssin perään. Teematunneilla saat uusia haasteita ja pääset kesittymän maaston tai olosuhteiden erityispiirteisiin. Nämä soveltuvat loistavasti jo peruskurssin käyneille tai itsenäisesti esimerkiksi kuntorasteja harrastaneelle – hyvä olisi, että rohkenet jo suunnistamaan itsenäisesti.

Haarjoituspäivä on syksylä 2025 pääsääntöisesti torstai. Tarkemmat aikataulut löydät kurssikuvauksista.

Olemme muuttaneet kurssien hinnoittelua ja vuonna 2025 kaikki kurssit kustantavat Espoon Suunnan jäsenelle 60 euroa. Mikäli et ole vielä jäsen voit liittyä jäseneksi MyClub-palvelussa (80 eur/vuosi). Kurssin ohella pääset tietysti kiinni myös muihin jäsenetuihimme. Jäsenenä pääset osallistumaan myös avoimiin harjoituksiin ja seuran moniin tapahtumiin ympäri vuoden.

Kurssin hinta: 60 EUR. Kurssilmoittautuminen on mahdollista maksaa myös liikuntaeduilla. Lähetä liikuntaetumaksusta kuitti otsikolla SUUNNISTUSKURSSIN MAKSU osoitteeseen maksut@espoonsuunta.fi.

Mikäli sairauden tai loukkaantumisen vuoksi et pysty osallistumaan yhteenkään tapahtumaan, niin palautamme kurssin osallistumismaksun. Muussa tapauksessa osallistumismaksua ei palauteta. Liikuntaetumaksuja emme valitettavasti pysty palauttamaan.

Lisätiedot: Anu Saarinen (anu.saarinen@espoonsuunta.fi)

 

Continue reading →

Suunnistuksen maailmancupin ensimmäinen kilpailutapahtuma on Ruotsin Idressä 18.-22.6. Idressä kilpaillaan maastomatkoilla, muut tämän vuoden maailmancupit ovat sprinttimatkoja (Belgian Hassel elokuun lopulla ja Sveitsin Uster syyskuun lopulla). Keskiviikkona Idressä kilpaillaan sekä keskimatkan että pitkän matkan karsinta, torstaina pitkä matka, lauantaina keskimatka ja sunnuntaina viestit.

Idre Fjäll on suosittu talviurheilupaikka Taalainmaalla Ruotsissa. Sen tunturimaastot houkuttelevat myös suunnistajia. Maailman cup oli siellä viimeksi vuonna 2021 ja alueella pidetään myös pienempiä kisoja vuosittain. Kilpailualueen tunturit kohovat yli 1000 metrin korkeuteen ja ovat osittain puuttomia. Suomesta samantyyppistä maastoa löytyy vain Lapista. Järjestäjät kertovat maaston olevan nopeakulkuista ja näkyvyyden olevan enimmäkseen hyvä. Toki korkeuseroja löytyy ja esimerkiksi pitkän matkan kisassa on nousua miehillä 620 metriä ja naisilla 555 metriä, joten rankka kisa on tulossa.

Suomesta lähtee Idreen peräti 18 urheilijaa: 9 naista ja 9 miestä. MM-kisojen läheisyys on aiheuttanut sen, ettei MM-kisoihin valittuja suomalaisia nähdä Idressä. Monesta muusta maasta Idreen lähtee maan ykkössuunnistajia, esim. Ruotsin Tove Alexandersson ja Norjan Kasper Fosser osallistuvat kisoihin. Osa maista myös karsii MM-kisoihin lähtijöitä vasta Idressä.

Essulaisia nähdään kisoissa tällä kertaa Hanne Hilo ja Japania edustava Aoi Yamasaki. Siana Senn jäi valitettavasti varalle kun Sveitsi nimesi juoksijat Idreen. Unkari ei lähetä nyt ollenkaan edustajia maailman cuppiin. Hanne lunasti paikkansa kisoihin upeasti menneen SM-keskimatkan ansiosta. Aoi on ollut Japanin maajoukkueen kanssa Pohjoismaissa jo pidemmän aikaa ja osallistuu myös Kuopion MM-kisoihin.

Idren ohjelma (kellonajan Suomen aikaa):

Keskiviikko 18.6.
Karsinta alkaa klo 12.00. Aoi ja Hanne juoksevat karsintaerässä 1 ja Aoin startti on klo 12.15 ja Hannen on klo 13.06. Kunkin karsinnan 20 parasta pääsee A-finaaleihin.

Torstai 19.6.
Pitkän matkan A-finaali starttaa klo 14.05, B-finaali jo klo 12.00. Keskimatkan A-finaaliin valitaan pitkän matkan B-finaalien 10 parasta. Arvioitu voittoaika 90 minuuttia (sekä naiset että miehet). IOF-TV alkaa klo 16.45.

Lauantai 21.6.
Keskimatkan A-finaalin ensimmäiset lähdöt ovat klo 15.40, B-finaalissa jo klo 13.30. Arvioitu voittoaika 35 minuuttia. IOF-TV alkaa klo 16.50.

Sunnuntai 22.6.
Naiset lähtevät klo 12 ja miehet klo 14.05. Osuusajat on arvioitu olevan noin puoli tuntia. IOF-TV alkaa klo 11.50.

Kisaa ei valitettavasti näytetä Suomen TV:ssä tai ISTV:ssä. Maksullinen kansainvälisen suunnistusliiton IOF:n TV-lähetys näyttää keskiviikon karsintaa lukuunottamatta kaikki matkat. Suomenkielisen lähetyksen selostajana on Timo Saarinen ja lähetyksen hinta on 25 euroa. Lähetyksen voi ostaa täältä:
https://tv.orienteering.sport/2025-orienteering-world-cup-1

Online-tuloksia pääsee katsomaan maksutta tapahtuman IOF-sivuilta. Sieltä löytyvät myös lähtölistat sekä linkki gps-seurantaan.
https://orienteering.sport/event/orienteering-world-cup-round-1-5/welcome/

Tulokset ja lähtölistat saattavat ilmestyä nopeammin Eventorin tapahtumasivulle. Siellä on myös nähtävillä vanhoja karttoja kilpailualueelta.
https://eventor.orienteering.org/Events/Show/7919

Suomen joukkue Idressä:

Naiset: Anni Haanpää (Tampereen Pyrintö), Ida Haapala (Kalevan Rasti), Hanne Hilo (Espoon Suunta), Lotta Karhola (Tampereen Pyrintö), Elisa Mattila (Kalevan Rasti),  Inka Nurminen (Jämsän Retki-Veikot), Amy Nymalm (Paimion Rasti), Venla Taulavuori (Tampereen Pyrintö), Anu Tuomisto (NTNUI). Varalla: Milja Väätäjä (Paimion Rasti)
Miehet: Aaro Aho (Valkeakosken Haka), Jonny Donner (OK 77), Mikko Eerola (Tampereen Pyrintö), Tuomas Heikkilä (Helsingin Suunnistajat), Elias Kuukka (Tampereen Pyrintö), Lauri Nenonen (Kalevan Rasti), Olli Ojanaho (Helsingin Suunnistajat), Aarni Ronkainen (Jämsän Retki-Veikot), Touko Seppä (Turun Suunnistajat). Varalla: Aleksi Sorsa (Tampereen Pyrintö)

Continue reading →

Lauantaina 14.6. kello 13.30 starttaa tämän vuoden Jukola Venlojen viestillä. Mukana on peräti 1470 naisnelikkoa ja näistä 20 on essulaisia! Ykkösjoukkueemme on viime vuotisen hyvän menestyksen perusteella GPS-seurannassa. Venlojen viestin voittajan arvioidaan olevan maalissa puoli viiden aikohin. Jukolan viesti starttaa klo 23.00 ja metsään ryntää 1720 joukkuetta. Voittaja saadaan selville puoli seitsemän aikaan. Essulla on sekä miehissä että naisissa yksi joukkue enemmän kuin viime vuonna!

Essun tuulisuojatelttojen numerot ovat T12 ja T14 ja ne sijaitsevat vaihtoalueesta etelään. Samalla suunnalla hieman etelämpänä ovat Essun majoitusteltta-alueet. Niiden numerot ovat T288, T292-295, T297, T300-301, T303-304 (T niinkuin Toukola). Majoitusteltta-alue on käyty jo nauhoittamassa punavalkoisella nauhalla. Samoin seurateltat ovat jo pystyssä tuulisuojateltta-alueella. Seuran viirit saapuvat paikalle Essun bussikyydillä.

TV2 lähettää koko Jukolan suorana lähetyksenä. Venlojen viestin lähetys alkaa klo 13.15 ja Jukolan viestin lähetys alkaa klo 22.45.

Ja seuraavaksi upea kuvagalleria Essun 31 viestijoukkueesta!
HUOM! Juoksujärjestykset ovat perjantain 13.6. klo 15 mukaisia, joten jos sen jälkeen on tullut muutoksia niin niitä ei enää ole päivitetty tähän. Muista tarkistaa oman joukkueesi tilanne esim. Jukolan nettisivuilta tai tulospalvelusta.

 

Continue reading →

MIkkeli-Jukolaan on enää neljä yötä! Kyselimme muutamilta seuralaisilta muistoja ja ajatuksia Jukolan viestistä. Näitä lukiessa on mukava virittäytyä kohti tämän vuoden Jukolaa. Tuokoon se kaikille lisää uusia mieleenpainuvia muistoja ja mukavia kohtaamisia. Ja tietysti myös onnistumisia metsässä!

Esitimme nämä kysymykset kaikille:

1. Monesko Jukolan/Venlojen viesti sinulla on nyt tulossa?
2. Kerro jokin mieleen painunut muisto Jukolasta/Venloista?
3. Mikä on parasta Jukolassa/Venloissa?
4. Mitä odotat tämän vuoden kisasta?

 

Heikki Tiihonen

1. 50. Jukolan viesti.
2. 1975 Jukola juostiin vielä touko-kesäkuun vaihteessa. Tuolloin oli oma lakituspäiväni ja piti lähteä Jukolaan ennen lakkiaisjuhliani. Juoksin KuoSun ankkurina mielestäni ihan hyvin. Maalissa oli seuran johto vastassa ja ojensi minulle yo-lahjan minkä olivat keränneet seuralaisilta. Tuntui kivalta.
3. Seuran kokoontuminen yhteen, ja vaikka joukkueillamme on eri tavoitteet niin niistä on kiva keskustalla kun kaikilla kokemus samasta maastosta ja kartasta.
4. Kesäöistä seikkailua kuten aina Jukolassa.

 

Marja Liisa Autti

1. Tänä vuonna juoksen 37. Venlojen viestin ja urakkaan kuuluu näillä näkymin myös 10. Jukolan viestin ankkuriosuus.
2. Kisamuistona on jäänyt mieleen Kraateri-Jukola vuodelta 1991, missä onnistuin mielestäni avausosuudella hyvin, ja tulin kakkosena vaihtoon. Siihen aikaan sain aina juosta avausosuuden Venloissa, niin pääsin nauttimaan tunnelmasta, vaikka kasvattajaseurallani ei ollut mahdollisuuksia kisata huippusijoituksista. Myös vuoden 1984 Vierumäen Jukola on jäänyt mieleen, kun juoksin Venlojen avauksen käsi lastassa, kun ranteessa oli tikit leikkauksen jäljiltä. Tietenkään ei voi vähätellä vuoden 1993 Paimion-Jukolaa, missä juoksimme Essun joukkueella sijalle 13.

Itse kisan ulkopuolelta muistan hyvin Jämi-Jukolan 2004, missä olin lasten kanssa. Juuri tullessamme leirialueelle sinne osui trombi, joka heitteli telttoja. Yksi kupoliteltta lensi ilmassa sylkien oviaukosta makuualustan ja vaatteita, ennen kuin hävisi trombin mukana jonnekin metsän taakse. Lapset halusivat, että sidon meidän oman teltan puuhun kiinni, ettei trombi vie meitä!

3. Parasta on yhteisöllisyys ja joukkuehenki, ja tietysti se, että näkee paljon vanhoja tuttuja yli 50-vuotisen suunnistusurani varrelta.
4. Odotan varsinkin Jukolan ylipitkää ankkuriosuutta raskaassa maastossa vähän kauhunsekaisin tuntein, kun en ole mielestäni läheskään edellisvuosien kunnossa. Ensi vuonna en juokse molempia viestejä, vaan ilmoittaudun talkoohommiin, kun alan valmistautua pikkuhiljaa Espoo-Jukolaan vastuisiin.

 

Riina Korjamo

1. Olen osallistunut 20 Venlojen viestiin, ensimmäisen kerran vuonna 1993 Paimiossa. Nyt siis 21. Venlat tulossa. Jukolan viestiin en ole koskaan osallistunut.
2. Erityistä yksittäistä viestimuistoa ei tule mieleen, ei ole tainnut koskaan tulla mitään aivan huippusuoritusta, muttei mitään ihan katastrofaalistakaan. Kesäkuun lapsena minulla on usein ollut syntymäpäivät Jukolaviikonloppuna ja aika monet synttärikahvit ja pullat on tullut Jukolan kahvilassa juotua.
3. Parasta koko Jukolaviikonlopussa on sen tunnelma ja sekä seurakavereiden että muiden suunnistuskavereiden tapaaminen. Erityisesti molempien lähtöjen ja aamuyön kisatunnelmat on jotain sellaista, mitä voi fiilistellä oikeasti vain paikan päällä.
4. Venlojen 2-osuus on mun tämänhetkiselle kunnolle melko pitkä, mutta kyllä sieltä meikäläisen vanhoilla pohjilla ja hitaalla dieselkoneella taas maaliin tullaan 😁. Kisan jälkeen odotan saavani Essun baarista tämänvuotiset synttärikahvit.

 

Miika Vehmas

1. 13. Jukolan viesti
2. Ensimmäinen Jukola Vantaalla on jäänyt mieleen ihan vaan koska oli ensimmäinen kerta Jukolassa juoksemassa. Maastollisesti mieleen jäänyt Napapiiri-Jukola ja sen pitkän yön yli 5km rastiväli
3. Jukolan tunnelma, taikayö jonka kokee vain kerran vuodessa
4. Haastavia ratoja ja fyysistä maastoa

 

Emmi Markki

1. Tämän vuoden Jukola on mun seitsemäs
2. ⁠Ehkä päällimmäisenä viime vuoden Jukola, kun pääsin ensimmäistä kertaa juoksemaan numeroliivi päällä ja kaksi Essun joukkuetta pääsi palkinnoille.
3. ⁠Parasta on se, että pääsee kavereiden kanssa juoksemaan ja nauttimaan ainutlaatuisesta viestitunnelmasta. On myös aina yhtä siistiä päästä osallistumaan Venlojen lisäksi myös Jukolaan meidän eLadiesJr joukkueella.
4. ⁠Tämän vuoden kisa tulee olemaan fyysisesti rankka, mutta myös suunnistuksellisesti haastava, mutta se varmasti sopii meidän juoksijoille. Rankan kisan lisäksi odotan tietysti myös jukolatunnelmaa!

 

Ville Karhu

1. Taitaa olla viides kerta.
2. Saatiin Iso-Syötteen Jukolassa 1988 Kajaanin Rossosta menomatkalla koko seurue ruokamyrkytys.
3. Tapahtuman ainutlaatuisuus urheilumaailmassa
4. Odotan pieniä ja isoja pummeja, valitettavasti. Lisäksi odotan maitohappoja.

 

Pietari Hyvärinen

1. 11. Jukolan viesti
2. Ensimmäisessä Jukolassani (Kuopio) olin yhteislähdössä ja juoksukuntoa löytyi. Olin top5 joukossa K-pisteelle mutta ykköselle päästyäni suurin osa ihmisistä oli könynnyt ohitseni. Myöhemmin vauhti on pudonnut mutta rastille löydän sujuvammin.
3. Jukolan taianomaisin hetki on aamuyön hetkessä, kun kartan saa käteensä edelliseltä juoksijalta vaihtopuomilla. Kosteuden raikas tuoksu täyttää ilman, maa hengittää yön viileyttä, ja askel on hetken kevyt kuin lupaus. Edessä on suuri seikkailu. Mielessä kaikuvat Kiven sanat: ’Metsän poika tahdon olla, sankar’ jylhän kuusiston…’
4. Kouluvuosien muistot Mikkelin metsistä eivät varsinaisesti houkutelleet edeltävään Mikkelin Jukolaan (2009). Nyt on kuitenkin aika antaa tahdonvoiman viedä läpi harmaan kiven ja kohdata metsä sellaisena kuin se on. Toivon vain, että jalat kestävät ja tästä seikkailusta jää jotain, mitä muistelee vielä pitkään – ehkä jopa hymyillen.

 

Maria Määttänen

1. 8. Venlojen viesti
2. ⁠Mieleenpainuvin muisto on varmastikin ensimmäinen Venlojen viesti, jonka pääsin juoksemaan 15-vuotiaana. Sitä hetkeä oli monta vuotta tullut odotettua ja lisäksi kilpailu sujui hyvin sekä joukkueelta että itseltäni.
3. ⁠Parasta on tapahtuman hieno ilmapiiri, kun sekä kuntoilijat, että maailman huiput pääsevät kisaamaan samassa kilpailussa.
4. ⁠Odotan tämän vuoden kisasta hienoa suunnistuskokemusta ja sitä että pääsee näkemään kavereita ja tuttavia.

 

Marita Kokkila

1. Juoksijana olen ollut Venloissa mukana 42 kertaa ja ”katsojana” viisi kertaa. Ensimmäiset Venla-juoksuni olivat 1976 ja 1977. Nämä olivat viimeiset henkilökohtaiset Venla-juoksut. Vuodesta 1978 alkaen on juostu Venlojen viestejä ( historiatietoa nuorisolle😉). Ensimmäisen kerran olin Jukolassa kolmen kuukauden ikäisenä v. 1959 Tyrväällä, jossa perheemme silloin asui. Isäni suunnisti Suunta Sepoissa ja hän oli Jukolassa vastuussa ruokakuljetuksista. Olen siis ollut Jukolan viestin järjestävässä seurassa aiemminkin😂. Minulla ei tosin ole muistikuvia ensimmäisestä Jukolastani😉…
2. Ensimmäinen Jukola-muistoni on vuodelta 1969. Silloin Jukola pidettiin jälleen Tyrväällä. Isäni suunnisti Porin Tarmon joukkueessa ja olimme perheenä mukana. Tästä Jukolasta muistan vain sen, että miten hampaat yöllä kalisivat, kun palelin teltassa. Ei ollut mitään hienoja lämpimiä makuualustoja eikä untuvapusseja…Tuon yön jälkeen minulla on aina ollut telttaillessa pipo, villahousut ja villasukat mukana😂.

Muistoni Jukolan viesteistä liittyvät muutenkin enemmän muihin seikkoihin kuin varsinaiseen suunnistukseen. Mieleen ovat erityisesti jääneet:

• lumisateen valkaisema maasto ja pakkasyö Kankaanpäässä 50v sitten
• traktoriarmeija vetämässä busseja pois pelloilta Kura-Jukolassa 1981 ja seurakaverin lasten ilo kuraleikeistä: ”Äiti, miksei meillä ole kotona koskaan näin paljon kuraa😄!!”
• keskiyön aurinko ( ja hyttyset!!!) Rovaniemellä 1980, jne…
• Vauhti on hiipunut, mutta suunnistukseni on Venloissa yleensä sujunut ihan hyvin, lukuun ottamatta yhtä Jukolaa 80-luvun alkupuolella. Juoksin silloin Rastikarhujen kakkosjoukkueessa. Jäin aloitusosuudella etsimään ykkösrastia niin pitkäksi aikaa, että ”metsä hiljeni” eikä näkynyt enää ketään. Jonkun ajan kuluttua näin toisen eksyneen, silloisen ja nykyisen seurakaverini ja ykkösjoukkueen aloittajan, Merja Tarkiaisen (Merjan lupa kertoa😉). Muistan tunteeni: ensin helpotus kun näin jonkun, sitten kyllä harmitus  ykkösjoukkueen puolesta.

Mukaviakin muistoja ja onnistumisia on paljon. On ollut hienoa myös kokea joskus, miltä tuntuu juosta kärkiletkassa. Vuoden 1977 Venlojen juoksussa pysyin kärjen tuntumassa loppuun asti ja olin 13. Samalla sijoituksella toin joukkueeni ensimmäiseltä osuudelta vaihtoon Rovaniemellä 1980. Hyvä muisto sekin😄.

3. Parasta on Jukolan ainutlaatuinen tunnelma. Se vain pitää kokea. Jännitystä lähtö-/ vaihtoalueella on vieläkin, vaikka ei ole enää mitään tulostavoitteita. Tavoitteena on kuitenkin edelleen jaksaa kunnialla ja ehjänä reitti läpi, omissa aikarajoissa. Ja se tunne, kun on päässyt maaliin! Ja tietenkin jälkispekulaatiot. Yhden kerran olen 2000-luvulla ollut pelkästään ”turistina” seuraamassa kisoja. Hyvä kokemus sekin, ilman tuota omaa jännitystä. Silloin seurasin kisaa maaliviitoituksella niin kauan, että maali jo suljettiin ja kannustin vielä senkin jälkeen muutamat sinnikkäät maaliin.
4. Odotan Mikkelistä suunnistushaasteita, mielenkiintoisia bussimatkoja😉, hyvää kesäistä sateetonta päivää, hyvää menestystä EsSun joukkueille ja Maailman parasta Suunnistusseuraa❤️!

 

Sanna Tervakangas

1. Venlojen viestejä on takana 29 – tänä vuonna Venlat jäävät väliin kun olen lauantaipäivän talkoohommissa keräämässä oppia meidän omaa Espoo-Jukolaa varten. Jukolan viestissä ehdin tänäkin vuonna juosta ja tämä onkin jo kymmenes kerta!
2. Yksi mieleenpainuvimmista muistoistani on kun osallistuimme ensimmäisen kerran eLadies-joukkueella Jukolaan Paimiossa v. 2015. Silloin täysiä naisjoukkueita ei Jukolassa vielä ollut kuin ihan muutamia joten metsässäkin saimme aika paljon huomiota ja ihailua kanssasuunnistajilta. Ja olihan se aivan huikeaa juosta samaan aikaan auringonnousun kanssa.
3. Parasta on Jukolan tunnelma – se on jotain sellaista mitä ei voi edes sanoin kuvata. On mahtavaa viettää viikonloppu suunnistusystävien kanssa!
4. Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa osana Jukolan talkooporukkaa joten uusia Jukola-kokemuksia on sitä kautta luvassa!

 

Juha Kuuluvainen

1. Nyt tulossa 36. Jukola. Ensimmäinen v. 1983 Valkealan Selänpäässä.
2. ⁠Vuoden 1994 Pyhä-Luosto Jukola on jäänyt erityisesti mieleen. Silloin en päässyt juoksemaan mutta olin järjestävän seuran puolesta useamman vuoden valmistelemassa itse tapahtumaa. Tapahtumaviikonloppuna olin sitten viestin pääkuuluttajan apurina joukkueita ja juoksijoita tunnistamassa niin selostuskopissa kuin välillä maastossakin.
3. ⁠Parasta on viestin tunnelma, vuosittain vaihtuvat maastot ja tapahtuman omaleimaisuus
4. ⁠Haastavaa maastoa ja hyvää tunnelmaa

 

Maija Raasakka

1. Tämä on 13. Jukolan viestini, ensimmäinen oli Vantaalla 2012
2. Onnistuneimpia venla-suorituksiani on edelleen Venlojen viestin kolmas osuus Lappee-Jukolassa 2016, jossa tulin vaihtoon sijalla 167. Kisa meni hyvin, tunnelma oli vauhdikas, eikä osuudellani edes juuri satanut. Erityisen mieleenpainuvana nostan esille Porvoo-Jukolan 2023, jossa juoksin ensimmäistä kertaa itse Jukolan viestissä (eLadiesJr, 6.osuus). Tunnelma oli erinomainen vaikka tein samassa paikassa virheen kuin edellisen päivän Venloissa.
3. Kilpailemisen näkökulmasta parasta on toki ainutlaatuinen suurviestitunnelma ja laadukkaat radat. Mutta laajemmalla tasolla parasta on se, millainen täysin ainutlaatuinen pienoisyhteisö, kokonainen rinnakkaismaailma jokavuotisen Jukolan viestin ympärille fyysisesti muodostuu. Se konkreettinen tila, missä Jukolassa ollaan, on oma todellisuutensa, joka on aivan pohjimmiltaan täysin erilainen kuin esimerkiksi festarien kaltaisissa kaupallisissa tapahtumissa. Missään ei ole sellaista yhteisöä kuin suunnistajien kesken. Suunnistajat luovat joka vuosi maailmansa uudelleen, ja se on aina yhtä kokonaisvaltaisen vaikuttavaa.
4. Odotan pääseväni tekemään sellaisen sujuvan ja onnistuneen viestisuorituksen, johon voin jälkikäteen olla tyytyväinen. Näin tein myös viime vuonna. Keskityn maaston muotojen lukemiseen enkä lähde hätiköimään vaikka ympärillä on paljon muita kilpailijoita.

 

Isot kiitokset kaikille vastanneille! Ja tsemppiä Mikkeliin niin teille kuin kaikille meille muillekin.

Jutun artikkelikuva on Lakia-Jukolan Venlojen viestin lähdöstä. Kuvasta voi erottaa ykkösjoukkueen aloittajan Hanne Hilon edessä oikealle numerolla 36. Kuvan vasemmassa laidassa on kolmosjoukkueen aloittaja Liisa Raasakka pinkeissä sukissaan. Kuva: SSL/Timo Mikkola.

Continue reading →

Anttolan Maljalassa juostiin sunnuntaina 1.6. kauden kolmas Viestiliigan osakilpailu Partioaitta-viesti. Maljalan maastoa oli kehuttu nopeakulkuiseksi ja näkyvyyden piti olla hyvä. Näin myöskin oli. Jokaisella osuudella niin miehissä kuin naisissakin mentiin jopa ratamestarin arvioituja osuusaikoja nopeammin. Espoon Suunta oli liikkeellä kuudella joukkueella, 3 miesten ja 3 myös naisten viestissä. Sairastumiset aiheuttivat sen, että naisten joukkueista vain ykkösjoukkueella riitti juoksijoita kolmannelle osuudelle.

Naisten aloitusosuudella ykkösjoukkueella oli nuori Anni Jantunen. Anni kertoo, että kisa lähti hyvin liikkeelle ja suunnistus sujui ilman suurempia virheitä aina 4,4 kilometrin väliaikaan asti. Anni oli tässä väliajassa toisena, vain minuutin päässä Marika Teinistä (Kalevan Rasti). ”Lähdin juoksemaan väliaikapaikan jälkeen liian innokkaasti ja sen seurauksena tuli tehtyä vähän virhettä. Rata oli kuitenkin helpompi kuin olin etukäteen odottanut ja vähän pelännytkin”, Anni kertoo. Vaihtoon Anni tuli hienosti sijalla viisi, ysirastin virheestä huolimatta. Anni kertoo nähneensä metsässä lähes koko ajan muita suunnistajia. ”Tiesin hyvin koko osuuden ajan, että millä sijalla juoksen.” Palkintopallisijoitus Viestiliigassa oli Annille ensimmäinen. ”Tuntui vähän jännältä tällaisena 15-vuotiaana pikkutyttönä seistä palkintopallilla kokeneiden suunnistajien vieressä, mutta olihan se hienoa!”

Anni lähetti Liisa Raasakan toiselle osuudelle. Liisa juoksi heti alussa Lynxin kiinni ja nosti sijoituksen neljänneksi. Liisä kertoo, että kisa meni ihan hyvin, mutta että fyysisesti kulku ei ollut parhainta mahdollista. Tässä viestissä myös hajonnat puhuttivat, ne olivat aika isoja. Liisalle sattui pitkä ja hidas hajonta, mutta se ei häntä haitannut. ”Mulle tosiaan sattu se pitkä ja hidas hajonta, mutta en edes tajunnu sitä matkalla kun olin siinä vaiheessa niin yksin. Ja hidas hajontahan vaan tarkoittaa sitä, että joukkuekaverit pääsee nopeammille reiteille!” Näinhän se tosiaan kannattaa miettiä. Palkintopallisijoitus oli Liisastakin hieno juttu. ”Oltiin etukäteen katottu, että viivalla on paljon tosi kovia joukkueita, ja meidän pitää vetää tosi hyvin, jotta ylletään samoille sijoille kuin tämän kauden aiemmissa viestiliigoissa. Se onnistui vielä paremmin kuin osattiin odottaa. Tehtiin vaan omat hyvät suoritukset – ei mitään sen ihmeellisempää”, Liisa kertoo.

Hanne Hilo pääsi ankkuriosuudelle melko herkulliseen, mutta vaativaan paikkaan. Sija oli neljä ja edessä oli noin minuutin päässä liettualaisjoukkue IGTISA:n Hanna Wisniewska ja takana oli Rastikarhut noin 1,5 minuutin päässä. Kärkikaksikkoon Tampereen Pyrintöön ja Kalevan Rastiin oli jo liian monta minuuttia, nämä joukkueet olivat käytännössä saavuttamattomissa. Hanne kertoo, että ainoastaan alussa tullutta ”pientä oravapolkuvirhettä” lukuunottamatta osuus sujui lähes täydellisesti. ”Vauhti oli kohdillaan ja seiskarastin kohdalla näin IGTISA:n juoksijan ja ilahduin, että olin ajanut hänet kiinni”, Hanne kertoo ja jatkaa ”Kasirastille mennessä ohitin hänet ja tiesin, että nyt ollaan sijalla kolme. Lähdin ihan kaasupohjassa, mutta kuitenkin varmasti suunnistaen kohti kymppirastia. Huomasin, ettei IGTISA:n Hanna W. pysy vauhdissa mukana. Siitä oli hyvä poimia vielä vikat rastit sujuvasti ja tuuletella loppusuoralla.” Hannen tuuletus olikin naisten viestin iloisin.

 

Seuraava viestikoitos on Venlojen viesti kahden viikon päästä Mikkelissä. Naiset odottavat kisaa jo innolla. ”Venloihin lähdetään tietysti hyvillä fiiliksillä! Meillä on monta hyvää, vahvaa joukkuetta, ja hyvillä perusvahvoilla suorituksilla myös sijoitukset on varmasti hyviä. Ennen kaikkea Venlat on kuitenkin älyttömän hauska kilpailu ja tapahtuma. On mahtavaa, että saa elää ja hengittää suunnistusta ja suuren urheilujuhlan tuntua kavereiden kanssa kokonaisen viikonlopun”, summaa Liisa tulevaa Jukola-viikonloppua.

Naisten viestin voitti Tampereen Pyrintö, joka voitti lopulta Kalevan Rastia liki kolme minuuttia. Miesten viestin voitti Helsingin Suunnistajat, Tampereen Pyrintö oli toinen ja Ikaalisten Nouseva Voima kolmas. Essun ykkösjoukkue oli sijalla 32 eli aika samoilla sijoilla kuin edellisessä Viestiliigan osakilpailussa. Kakkosjoukkue oli 67. ja kolmosjoukkue 75. Yhteensä miesten viestissä oli 102 joukkuetta, joista maaliin pääsi 89.

Linkki tuloksiin:

https://online4.tulospalvelu.fi/tulokset-new/fi/2025_anttolavl/

 

Continue reading →

Tämän vuoden SM-keskimatka kilpailtiin Outokummun Rikkarannassa 24.-25.5. Tällä kertaa keskimatka oli kaksipäiväinen: lauantaina juostiin karsinnat ja sunnuntaina finaalit. Essulaisia oli kisaan ilmoittautunut peräti 70 kappaletta. Nuorimmat SM-kisoihin pääsevät olivat tänä vuonna 14 vuotta täyttäneitä. Ja vanhin sarja on yli 90-vuotiaille, joten todella kaikenikäisiä kilpailijoita oli saapunut kilpailemaan Suomen mestaruuksista.

Pääsarjoissa oli A-finaaliin pääsy melko haastavaa, koska sekä miehissä että naisissa oli runsaasti ulkomaisia huippuja mukana. Esimerkiksi Sveitsin maajoukkueen suunnistajia oli liki kymmenen niin miehissä kuin naisissakin. Ulkomailla asuvat eivät kilpailleet Suomen mestaruuspalkinnoista, mutta toki hankaloittivat finaaliin pääsyä. Miesten pääsarjassa oli peräti viisi karsintaerää, jokaisessa noin 45 kilpailijaa ja vain 12 per erä pääsi jatkoon. Tällä kertaa kävikin niin, että Essun miehistä ei kukaan päässyt A-finaaliin (Lari Pernu ei ollut mukana kisoissa). Naisten puolella jatkoon pääsy oli hieman helpompaa, muttei sielläkään mikään läpihuutojuttu. Kolme karsintaerää, jokaisessa noin 60 kilpailijaa ja 20 parasta per erä pääsi jatkoon. Essun naisista Hanne Hilo, Liisa Raasakka ja Sveitsin maajoukkueen kanssa Suomessa treenileirillä ollut Siana Senn juoksivat itsensä A-finaaliin.

Sunnuntain finaalipäivä käynnistyi pääsarjojen A-finaaleilla. Naisissa Hanne Hilo juoksi upeasti ja saavutti SM-pronssin. Tämä oli Hannelle jo toinen keskimatkan SM-pronssi; ensimmäinen tuli Vaasan SM-kisoista kaksi vuotta sitten. Hyvää suoritusta osattiin jopa hieman odottaa Hannelta, olivathan kevään viestisuoritukset menneet erinomaisesti: Finnish Springissä tuli ankkuriosuuden kärkiaika ja Tiomilassa aloitusosuuden voitto. Naisten Suomen mestaruus meni Venla Harjulle ja toiseksi tuli Marika Teini. Miehissä Eetu Savolainen voitti, Akseli Ruohola oli toinen ja Miika Kirmula kolmas. Hieman olivat ulkomaiset huiput parempia niin naisissa kuin miehissäkin. Simona Aebersold Sveitsistä oli Venla Harjua 16 sekuntia nopeampi ja Ruotsin Albin Ridefelt voitti Eetu Savolaista 23 sekuntia.

Mitaleja essulaisille tuli myös niin junnu- kuin veteraanisarjoistakin. Viime kauden junnukomeetta Anni Jantunen jatkoi käsittämätöntä ylivoimaansa 16-sarjassa saavuttaen Suomen mestaruuden yli kolmen minuutin marginaalilla seuraavaan juoksijaan. 16-pojissa Samuel Juvaste nappasi hienosti pronssia ja Kasper Hilo oli 10. Tässä sarjassa oli peräti 6 essulaista A-finaalissa. 18-tytöissä Anni Mäki-Hokkonen oli toinen ja hauskasti heidän perheeseensä tuli toinenkin hopea kun Annin äiti Saarinka tuli toiseksi D55-sarjassa. Junnusarjoissa 20-pojissa Juho Noponen oli kahdeksas ja 18-pojissa Aarne Kemppainen niin ikään kahdeksas.

Veteraanisarjoissa palkinnot jaetaan sarjoissa HD35-75 kuudelle parhaalle ja sarjoissa HD80-90 kolmelle parhaalle (nuorempien sarjoissa kymmenelle parhaalle). Mitaleille ylsivät edellä mainitun Saarinkan lisäksi Leena Paatero D80-sarjassa ja Eeva Tanska samassa sarjassa. Leenalle kulta ja Eevalle hopea. Maininnan arvoista on, että Ritva Mikkonen oli heidän jälkeensä neljäs. Vahva esitys seuran 80-naisilta! Miehissä Laurllan Pertti otti kultaa vanhimpien herrojen sarjassa H90. Asgeir Mjösund oli nopein H50-sarjassa, mutta kotipaikkastatuksen vuoksi hän ei kilpaillut SM-mitaleista.

Essulaiset palkitut:
D21 Hanne Hilo pronssi
D16 Anni Jantunen kulta
D80 Leena Paatero kulta
H90 Pertti Laurila kultaa
D18 Anni Mäki-Hokkonen hopea
D55 Saarinka Mäki-Hokkonen hopea
D80 Eeva Tanska hopea
H16 Samuel Juvaste pronssi
D50 Piritta Wartiainen 5.
H20 Juho Noponen 8.
H18 Aarne Kemppainen 8.
H16 Kasper Hilo 10.

Paljon onnea palkituille!

Linkki tuloksiin:
https://online4.tulospalvelu.fi/tulokset-new/fi/2025_smkeski/

 

Continue reading →

Espoon Suunta järjesti maanantaina 26.5. Uudenmaan alueen junnujen Kompassiviestin Tapiolassa. Viestissä oli kuusi osuutta ja koska osuuksille 2-5 saattoi laittaa kolme juoksijaa kuhunkin niin joukkueissa saattoi olla peräti 15 jäsentä, mutta kuudellakin pystyi osallistumaan. Joukkueissa piti olla sekä tyttöjä että poikia ja yläikäraja joukkueen juoksijoille oli 14 vuotta.
Kompassiviestissä oli myös avoin viestisarja, johon sai osallistua 1-3 henkisin joukkuein ja saattajat olivat mahdollisia. Tähän uuteen sarjamuotoon tulikin mukavasti pikkuisia suunnistajan alkuja sekä myös vanhempia junnuja.

Maasto oli viime kevään SM-sprintistä tuttu Tapiolan maasto, josta oli valmistunut vuosi sitten Alvar Palménin kehuttu sprinttikartta. Pientä -tai oikeastaan aika isoa- sydämentykytystä järjestäjille aiheutui kisa-aamuna kun paljastui, että Tapiolan uimahalli ympäristöineen oli aidattu rakennusalueeksi ja tätä ei luonnollisesti ollut kartalla. Järjestäjät tekivät kuitenkin nopeaa työtä ja saivat käsin korjattua kaikki kilpailukartat eli karttoihin tuli uusi kielletty alue ja yhden rastin paikka siirrettiin. Huh!

 

Kilpailusarjassa oli peräti 37 vähintään 6 henkistä joukkuetta ja avoimessa sarjassakin juoksi 16 joukkuetta. Aika iso porukka Uudenmaan junnuja! Lynx, Espoon Akilles, Helsingin Suunnistajat, Pihkaniskat, OK Trian, Hyvinkään Rasti, Rajamäen Rykmentti, Hiidenkiertäjät, Rastihaukat, Rasti-Jyry, SK Uusi, Rasti-Vihti, OK77, SK Pohjantähti ja tietysti Espoon Suunta olivat saaneet joukkueita joko kilpailusarjaan tai avoimeen sarjaan. Seurapaitojen määrä Tapiolan Silkkiniityllä oli hieno!

Espoon Suunnan väreissä juoksi 11 joukkuetta kilpailusarjassa ja saman verran avoimessa sarjassa. Liki 100 junnua yhteensä! Joukkueen kokoajilla olikin aikamoinen homma saada kaikille sopivat joukkueet. Tyypilliseen tapaan lisähaasteita syntyi kun joukkueista tuli poisjääntejä esim. sairastumisen myötä. Viimeiset korjaukset joukkueisiin tehtiin vielä maanantaina.

Kompassiviestin tulokset olivat tänä vuonna hienoa luettavaa essulaisille. Kilpailusarjan voitto ja kolmossija tulivat Essulle! Muutkin joukkueet pärjäsivät mainiosti.

Kisajärjestelyt sujuivat mainiosti Jappe Ahon ohjauksessa. Kisa saatiin pystyyn ajallaan ja purku tehtiin ennätysmäisen nopeasti. Kiitos talkoolaisille!

Tässä vielä linkki kisasivuille missä on esim. lisää valokuvia sekä tulokset.

https://espoonsuunta.fi/tapahtumat/kompassi-viesti-26-5-2025/

Continue reading →

Tämän vuoden Tiomila juostiin 3.-4. toukokuuta Finspångin kunnassa, runsaan parin tunnin ajomatkan päässä Tukholmasta. Essun pääjoukko matkusti bussilla ja laivalla paikanpäälle vasta lauantaiaamuna. Tuntumaa maastoon oli saatu jo pääsiäisleirillä muutama viikko sitten. Essun ei-Suomessa asuvat naiset pitivät muutaman päivän leirin Finspångissä ennen Tiomilaa ja osallistuivat myös vappupäivänä kisattuun WRE-kisaan.

Tiomila kisattiin viime vuonna tehtyjen uudistusten mukaisesti myös tänä vuonna. Naisten joukkueissa on kuusi juoksijaa, joista 2 juoksee ensin pimeän yöosuuden ja sen jälkeen viesti keskeytyy muutamaksi tunniksi ja yöosuuksien tulosten perusteella sunnuntaina aamuvarhain lähdetään kolmannelle osuudelle. Osuudet kolmosesta ankkuriosuuteen ovat valoisia. Miesten viestissä taas aloitetaan kolmella päiväosuudella, jotka starttaavat nuorten viestin jälkeen alkuillasta. Viesti keskeytyy naisten viestin tapaan muutamaksi tunniksi ja neljännelle osuudelle eli pitkälle yölle lähdetään kolmen ensimmäisen osuuden tulosten perusteella. Nuorten viestiin ei tehty uudistuksia viime vuonna ja se juostiin tänäkin vuonna neliosuuksisena viestinä, jossa kakkos- ja kolmososuudella sai olla useampi juoksija (parallel-osuudet). Vuosittain vaihtuu, että onko nuorten viestin ankkuri poika vai tyttö ja tänä vuonna sen piti olla tyttö.

Essulta lähti matkaan yksi nuorten joukkue, kolme naisten joukkuetta ja kaksi miesten joukkuetta. Valitettavasti sairaustapauksen vuoksi naiset kolmosjoukkue jäi ilman ankkuriosuuden juoksijaa, mutta kaikki muut joukkueet saivat hyväksytyt tulokset. Essu-historiaa tehtiin naisten viestissä, mutta kerrataanpa ensin nuorten ja miesten viestit.

Nuorten joukkueen viestin aloitti Eero Martomaa, joka päästi Samuel Juvasteen ja Mikki Kankaanpään kakkososuudelle vain pari minuuttia kärjestä sijalla 39. Tältä parallel-osuudelta Samuel ehätti maaliin ensimmäisenä ja nosti joukkueen sijoitusta sijalle 33. Kolmannelle osuudelle olisi voinut laittaa kaksi juoksijaa, mutta Essulla sen juoksi Miina Kankaanpää yksin ja kivasti juoksikin. Ankkuri Lilja Martomaa pääsi lähtemään sijalla 30 kohti maalia. Viimeisellä osuudella suurin osa juoksijoista taisi olla Liljaa jopa kolme vuotta vanhempia, joten oli upea suoritus Liljalta tuoda Essun joukkue maaliin sijalla 39. Parannusta viime vuotiseen sijoitukseen tuli reilusti yli sata sijaa! Nuorten viestin voittoon juoksi IFK Göteborg. Paras suomalaisjoukkue oli Tampereen Pyrintö sijalla 7.

Essun miesten ykkösjoukkue koki pienen kolauksen jo ennen kisaa kun kakkososuudelle valittu Daniel Rautio sairastui. Kasaan saatiin kuitenkin varsin kilpailukykyinen joukkue. Miesten valoisalle aloitusosuudelle lähti ykkösjoukkueessa Lari Pernu. Lari tuli vaihtoon pääletkassa sijalla 34, juuri ennen Tampereen Pyrintöä. Eroa kärkeen oli 1:27. Seuraavilla päiväosuuksilla juoksivat Anssi Vesanto ja Juho Noponen. Takaa-ajolähtöön lähdettiin sijalta 57. Långa nattenin putkelle lähti kovakuntoinen Topias Kemppi. Topias eteni varsin hyvin, mutta puolivälin jälkeen toisesta suunnistusjalkineesta irtosi kokonaan pohja ja loppuradasta sijoitusten nosto ei luonnollisesti oikein sujunut. Hienosti Topias kuitenkin pinnisti vaihtoon sijalla 59. Seuraavilla lyhyemmillä yöosuuksilla juoksivat Rinat Gabitov, Mikko Määttälä ja Mikko Tervakangas. Sijoitus vakiintui sijalle 61. Kahdeksannen osuuden putken juoksi Kemppaisen Aarne, joka kilpailee vielä nuorten sarjoissa. Aarne lähetti Miika Vehmaksen ysiosuudelle sijalla 62. Juho Hiltunen pääsi ankkuriosuudelle sijalla 66 ja onnistui nostamaan miehet loppusijalle 65. Viime vuonna sijoitus oli 53, joten siihen nähden kisa ei tänä vuonna aivan optimaalisesti sujunut ykkösjoukkueelta.

Kakkosjoukkueessa juoksivat myös Eero ja Mikki, jotka olivat päivemmällä olleet jo nuorten viestissä. Joukkueessa oli myös muita juniorisarjalaisia, mutta myös vanhempaa kaartia. Kakkosjoukkueen tilanne vaihteli sijasta 295 sijaan 179. Loppusijoitus oli 218. Hyviä suorituksia kakkosessa teki esim. Mikael Rautio, joka onnistui hyvin pitkällä yöllä ja nosti joukkuesijoitusta peräti 42 sijaa. Ville Kokkilan vitososuus oli myös joukkueen parhaimpia osuuksia.

Miesten joukkueen valmentaja Antti Kemppainen kertoi, että alkuosuudet menivät varsin hyvin vaikka miesten porukassa oli ollut muutama loukkaantuminen. Pitkälle yölle miehet pääsivät lähtemään 1:20 nopeimmasta letkasta ja iso nousu ei ollut oikein mahdollista. Anttikin mainitsee Topiaksen kenkärikon verottaneen vauhtia. Loppuosuuksilla lähinnä puolustettiin saavutettua sijaa. ”Nämä osuudet sujuivat melkolailla odotusten mukaan ja kokonaisuutena hyvin. Muutama virhe sinnekin mahtui, joten sijaluku olisi voinut olla joitain sijoja korkeampi” Antti toteaa.

Miesten viestin voittoon juoksi norjalainen NTNUI. Kakkospaikan vei monen ennakkosuosikki Stora Tuna Ruotsista ja kolmanneksi juoksi niin ikään ruotsalainen seura OK Ravinen, jonka ankkuri Gustaf Bergman ei tänä vuonna onnistunut nappaamaan ankkuriosuuden kuninkuutta kuten viime vuonna Nynäshamnissa. Paras suomalaisjoukkue Helsingin Suunnistajat oli viides.

Naisten kisa oli se, missä tehtiin Essu-historiaa ja heti viestin alussa. Ykkösjoukkueen Hanne Hilo juoksi upean avausosuuden ja pääsi vaihtoon sijalla 1. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Espoon Suunnan joukkue on tullut kärjessä vaihtoon Tiomilassa. Toisena vaihtoon tullut tsekkijoukkue TSM Praha jäi muutaman sekunnin. Kolmantena tuli hieman yllättäen IFK Göteborgin kolmosjoukkue.

Hannen mahtava suoritus ja innostava haastattelu kisalähetyksessä sai kotikatsomotkin riemuun. Harvoin näkee näin iloista urheilijaa haastattelussa! Annetaan Hannen kertoa miten tämä historiallinen paalupaikka syntyi ja mitä muuta mietteitä Hannella on kisasta.

Hannen kisatarina eli miten tullaan kärjessä vaihtoon

Tavoite oli tulla kärkiletkan mukana, yhtään enempää ei tarvinnut tehdä. Pieni salainen unelma kyllä oli, että jos pääsisi tulemaan siinä keulassa tai kärjen tuntumassa. Tiesin että osuudella tulee olemaan kovia juoksijoita, muttei kuitenkaan älyttömän paljon. IFK Göteborgin Victoria Hæstad Bjørnstadin kanssa olen aiemminkin juossut aloituksessa. Heti alkukiihdytyksessä tuli kyllä sellainen pieni adrenaaliinipiikki. Tiesin, että voin yleensä aloituksessa juosta sen 5-10 sekuntia kovaa vauhtia ilman että menee hapoille, mutta nyt juostiinkin kovaa vauhtia paljon pidempään ja silti tunsin että kulkee niin olihan se vähän että hups, nyt pitää ehkä vähän rauhoittaa menoa, nyt vedetään kyllä aika kovaa. Halusin päästä K-pisteelle hyvissä asemissa, kulku sinne oli aika kapea. Ajattelin, että katsotaan K-pisteen jälkeen sitten, että miten viesti alkaa kehittymään. Pystyin kyllä lukemaan karttaa sinne juostessa ja miettimään vähän reitinvalintoja. Vaihdoin muutaman sanan Nooran (Noora Hyyrynen, HS) ja todettiin, että meillä on eri hajonta. Päätin, että jos joku lähtee tiekierrolle niin lähden mukaan ja siinähän kävi niin että Göteborg ja Nydalens SK lähti sinne. Ne kyllä paineli vähän kovempaa vauhtia kuin meikäläinen, mutta oli siinä peesissä silti hyvä tulla. Myöhemmin osoittautui että ykköselle tiekierto ja suora valinta olivat yhtä nopeat. Siinä oli aika isotkin hajonnat, kun näki pidemmällä pitkän valoletkan niin tiesi, että toi on varmasti menossa toiselle hajonnalle.

Alun jälkeen porukkaa saatiin vähän hajalle, ei kuitenkaan aivan valtavasti. Sitten alkoikin se vaikeampi osuus, jossa miehet olivat jo päiväosuudella menneet. Tiesin, että nyt pitää keskittyä. Yhden rastin vedin ihan rastista ohi, rastipiste oli kumpare vihreässä. Tajusin kyllä heti, että nyt mentiin ohi, käännyin ja huomasin, että muut käy leimaamassa siinä noin 15 metrin päässä. Mitään isoja virheitä ei tullut, pari tällaista pientä. Suunnistus ei alussa niin sujunut, mutta letkassa sain hyvin pysyttyä kartalla, Kun meni yksin niin tuli tällaisia pieniä ajatuskatkoja. Loppua kohden pidemmällä välillä oli suota ja olin muilta Essun tytöiltä kuullut, että suot on huonoja mennä. Moni lähti kuitenkin suoralle valinnalle suon halki, mutta mä lähdin kiertämään ja valkoinen metsä vieressä oli tosi hyvää ja sain siinä varmaan 15 sekuntia etumatkaa. Yöllä toki tollainen etumatka kiritään helposti kiinni kun lamppu loistaa takana tuleville.

Yleisörastille pääsin leimaamaan ekana. Siitä lähti toinen pitkä väli. Tiesin, ettei mun tarvitse tulla ekana vaihtoon, pitää vaan pysyä kärkiletkassa ja jäin odottamaan muiden valintoja. Kisalähetyksessäkin kuulee, kun mä kysyn Victoria Hæstad Bjørnstadilta että mennäänkö suoraan ja se sanoo, että jos haluat. Ja niin lähdettiin menemään suoraa. Pitkän välin päässä odotti kuitenkin hajontarastit, joten vaikka seurasi muita niin piti pysyä itsekin aktiivisena suunnistuksessa. Oma hajonta löytyi hyvin ja sen jälkeinenkin toinen hajonta. Mun hajontani rasti oli tien tai polun vieressä ja moni muu ajatui sinne samalle rastille ja tekivät siinä virhettä. Lopussa sitten olinkin äkkiä keulassa. Toka vika TV-rasti oli tosi peitteisellä alueella pienellä suolla keskellä puskaa. Tiesin, että sinne pitää nyt mennä ja sitten näinkin jo rastin, leimasin ja pystyin jatkamaan siitä hyvin. Aloin tajuta, että jäljellä on enää muutama rasti ja olen kärjessä. Nyt pitää keskittyä, enää voi vaan hölmöilyllä menettää kärkisijan. Oli kyllä aika jännittynyt tunnelma. Toki en voinut ihan varma olla, että oliko joku ihan alussa karannut yksin kärkeen. Maltilla ja rauhassa vaan. Seuraava rasti piti katsoa tarkkaan, jouduin ihan pysähdyin ja mun takana kaikki muut pysähtyy ja leviää kuin jokisen eväät ja selvästikin ovat vähän kujalla, ovat tulleet vaan mun perässä. Stora Tuna löysi rastin ensin ja olin siinä sitten toisena. Nyt oli enää kaksi rastia jäljellä ennen vikaa rastia. Olin ehtinyt lukea loppurastit ja tiesin miten loppu pitää tulla. Painoin niin kovaa kuin pystyin ilman että suunnistus hajoaa. Muut eivät pystyneet samaan. Kun näin vikan yleisörastin niin tunsin että mulla on eniten sitä tahtoa ja halua tulla keulassa vaihtoon. Varsinkin kun näin pitkälle olen jo kärjessä tullut. Nyt en päästä enää ketään ohi. Ihan hirvee kiri loppuun ja alkoi jo nousta kylmät väreet kun viimeinen rasti häämötti. Tunsin, ettei kukaan ole ihan siinä rinnalla painumassa ohitseni.

Oli kyllä älyttömän siistiä tulla sitä loppusuoraa missä tulilieskat leimahtelee siinä vieressä. Tavoite oli tulla kärkiletkassa niin että näkee vielä liekit, mutta nyt olin todella se eka. Ensimmäinen vaihtoon tulija, jota kaikki ovat odottaneet. Sitä ei oikein voi sanoin kuvailla että millainen se fiilis on kun tulee kärjessä. Sellainen kupliva, älyttömän iloinen ja vaan energiaa huokuva olo itsellä. Muutkin sen varmaan siinä ympärillä huomasivat. Pieni unelma, joka kävi toteen, vaikken osannut sitä vielä nyt odottaa. Olen kyllä tosi tyytyväinen suoritukseeni. Taktisesti tämä osuus onnistui hyvin. Taidollisesti ja fyysisesti en ollut kovin, mutta taktisesti onnistuin parhaiten ja siksi tulin keulassa vaihtoon.

Paljon onnea uran ekasta osuuskärjestä Hannelle!

Hannen jälkeen ykkösjoukkueen toisen osuuden juoksi Emmi Markki, joka onnistui jälleen mainiosti. Sijalta 10 kärkeen +2:55 oli hyvä lopettaa viestin yöosuudet ja jäädä odottamaan naisten ”långa dagenin” alkua aamulla klo 5.45 (Ruotsin aikaa). Rita Maramarosin oli tarkoitus viime vuotiseen tapaan juosta tämä kolmososuus, mutta hän sairastui päivää ennen kisaa. Ranskan nuori Fanny Delahaye valittiin paikkaamaan Ritaa. Kolmososuus on pitkä putkiosuus, jonne Fanny lähti samoihin aikoihin HS:n, Lahden Suunnistajien ja IKHP:n kanssa. Tälle osuudelle olivat joukkueet valinneet kovavauhtisia suunnistustaitureita ja Fanny ei ihan päässyt niihin letkoihin mukaan. Hän selviytyi ensimmäisestä Tiomilastaan kuitenkin puhtain paperein ja Liisa Raasakka pääsi lähtemään osuudelleen sijalta 44. Liisan perusvarma suoritus parilla pikkuvirheellä nosti joukkueen sijalle 36. Vitososuuden Dominika Mero onnistui myös nostamaan sijoitusta 8 sijaa ja ankkuriosuudelle lähdettiin sijalta 28. Siana Senn pääsi hurjaan seuraan kun ankkuriosuudella juoksi huippujoukkueiden huippusuunnistajia. Esimerkiksi Stora Tuna heitti kisaan Tove Alexanderssonin, Halden Natalia Gemberlen ja Göteborg Sanna Fasthin. Siana toi Essun maaliin sijalla 29 ja onnistui pitämään Essun top30-sijalla. Laskua toki oli viime vuotisesta sijasta 7 mutta kaikki kuitenkin tekivät hyvät suoritukset ja voivat olla tyytyväisiä itseensä. Nälkää toki jäi sopivasti niin ensi vuoteen kuin kesäkuussa odottavaan Venlojen viestiinkin.

Ykkösjoukkueen valmentaja Jari ”Ikis” Ikäheimonen löysi hyvää suorittamista kaikilta. Esimerkiksi Fanny juoksi miltei soolona koko osuuden eikä jäänyt mahdottoman paljoa kärkeen. Ikää Fannylla on kuitenkin vasta 18 vuotta. Liisa ja Emmi juoksivat top20-osuustuloksiin ja Dominika teki varman ja sujuvan suorituksen. Siana ankkuriosuudella oli kovassa paikassa, mutta onnistui pitämään Essun TOP30:ssä ja osuustulos 23 isojen pyssyjen joukossa oli varsin mainio.

Naisten kakkosjoukkue oli kilpailun 118. Erityisesti nelososuuden Martta Kankaanpää onnistui mainiosti, samoin aloitusosuuden Heidi Mikkola. Erityismaininta myös kolmosjoukkueen Essi Kankaiselle, joka lähti ennakkoluulottomasti pimeälle ykkösosuudelle. Kolmosjoukkueesta puuttui kuitenkin ankkuriosuuden juoksija, joten heidän viestinsä jäi kesken.

Naisten viestissä maaliin pääsi 252 joukkuetta. Palkintopallilla nähtiin sinivalkoista väriä kun ruotsalaisseura IFK Göteborgin naiset valtasivat kaksi ensimmäistä sijaa. Kolmas oli upeasti Kalevan rasti, jonka ankkurina juoksi Essu-kasvatti Ida Haapala. Hieno suoritus!

Essu oli tällä kertaa liikkeellä melko pienellä valmentaja/huoltajaporukalla. Antti, Ikis, Simo, Line ja Tapsa tekivät melkoisen urakan kisan aikana. Onneksi moni urheilija jaksoi oman osuutensa jälkeen olla mukana apurina. Isot kiitokset kaikille!

Ensi vuonna Tiomila juostaan Tranåsissa, kolmisen tuntia Tukholmasta lounaaseen. Ajankohta on tuttuun tapaan toukokuun ensimmäinen viikonloppu.

Tässä vielä linkki tämän vuotisiin tuloksiin:

https://eventor.orientering.se/Events/ResultList?eventId=48103&groupBy=EventClass

Continue reading →

eTrail polkujuoksucup on uusi, pääkaupunkiseudun lähimetsissä järjestettävä polkujuoksusarja. Matalan kynnyksen tapahtumat sopivat niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin kilpailijoille. Kolme osakilpailua juostaan Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Kussakin tapahtumassa on tarjolla kolme eri pituista matkaa (5 km, 10 km ja 20 km) ja tarjolla on monta eri sarjaa sekä joukkuekisa. Tapahtuma on eGroup-urheilijoiden järjestämä polkujuoksusarja, johon kaikki ovat tervetulleita. Espoon Suunnan jäsenenä saavat osallistua alehintaan.

Vuoden alussa olimme eGroupin urheilijoiden kesken ryhtyneet pohtimaan keinoja tukea ryhmämme toimintaa. Yhtenä ideana tuli esille polkujuoksutapahtumien järjestäminen, onhan seura aikaisemmin ollut järjestämässä eCross polkujuoksutapahtumaa. eGroupin kevättalvi on kulunut ahkerien järjestelyiden ja markkinoinnin parissa, toki treenaamista unohtamatta.

Mikäli sunnuntaille 18.5. -päivälle ei ole vielä suunnitelmia ja lenkkijalkaa vipattaa, kannustamme osallistumaan tapahtumaan ja tukemaan eGroupin urheilijoiden toimintaa (tapahtuma maksullinen Espoon Suunnan jäsenille).

Tapahtuman sivuille tästä.

Nähdään poluilla! Terveisin eTrail ADMIN team & eGroup

 

REITTIKARTTA

 

Continue reading →