Essu 9 pro eLadies Paimiossa
Joukko junioreista aikuisiin siirtyneitä Essu-likkoja ilmoittautui, ilmeisesti tyttöjen kisat jo mielestään nähneenä, todelliseen extreme-suunnistukseen eli Louna-Jukolaan. Joukkueen nimeksi otettiin, varmaankin jostakin facebookista tai instagrammista, eLadies ja sitä manageroivat ja valmensivat Essun zumba-ryhmä Astra ja Virpi. Tuloillaan oli katastrofi.
Mutta sitten tuli avuksi Essu 9, tuo jokaisen teknisesti orientoituneen Essu-nuorukaisen haave ja loppusijoituspaikka, legendaarinen huippu-urheilevista insinööreistä koostuva joukkue, jonka pyrkimys sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja kaikenlaiseen suvaitsevaisuuteen on yhtä voimakas kuin sen kokema tarve puolustaa tuulivoimaa ja vastustaa ilmastonmuutosta. Perinteisessä mallasrastin viimehetken taktiikkapalaverissa nuo seurahengen soihdunkantajat päättivät tällä kertaa luopua kärkipaikkojen tavoittelusta ja avustaa eLadies terveinä maaliin (kuitenkin sillä varauksella, että perivihollista ei-insinöörien Essu 7-nössöjä ei päästettäisi yllättämään).
Aloitusosuudella lapsijäsenemme Veli Sähkö sai tuettavakseen lady Piritan. Vaikka Sähkö kuinka jarrutteli ei hentoinen Piritta pysynyt perässä, vaikka toikin letkan loppupäähän valoa kuin Taivaan Isän lähettämä jouluenkeli. Väitetään, että kaikki letkat halusivat Piritan mukaansa. Essu 9 tuli vaihtoon 12 minuuttia ennen eLadyjä.
Pimeäosuudella ainoa ei-insinöörimme (tietotekniikkamaisteri) mörkanattenspesialisti Veli Nössö sai avustettavakseen siron lady Sannan. Isällisesti ja äärimmäisen kärsivällisesti Nössö opasti Sannan onnistuneesti läpi vaikean radan ja näin he tulivat samanaikaisesti vaihtoon.
Pitkällä yöllä Veli Kemikaali ei huomannut vaihtotilanteessa lady Merviä, joukkueen kevytrakenteista vauhtikonetta, jolta suunnistus lähtee ajoittain täysin lapasesta. Kemikaali odotti ja odotti, mutta Merviä ei vain kuulunut. Lopulta hän aavisteli Mervin jo lähteneen metsään aivan omin päin. Seurallisena ihmisenä kielitaitoinen Mervi sitten useammankin ulkomaalaisen avustamana selvitti raskaan radan puhtaasti läpi ja tuli vaihtoon 14 minuuttia ennen Kemikaalia.
Sprinttiosuudella Hitain Veli tiesi tilanteen ja ajatteli ottaa edeltä metsään lähteneen linnunluisen lady Nillan kiinni jo heti alkurasteilla voidakseen tukea tätä varsinkin radan vaativalla keskiosuudella. Mutta voi ei! Yksi Hitaimman Veljen monista rasitteista on heikko näkö. Tämä yhdistettynä juuri alkaneeseen rankkasateeseen teki Hitaimman Veljen matkanteosta täysin epätoivoista. Nilla oli huhujen mukaan lyöttäytynyt johonkin ruotsalaisporukkaan ja tuli vaihtoon 53 minuutin ”johdossa”.
Ratkaisevalla Maximum Attack-osuudella Veli Tykki oli luonnollisesti huolissaan herkästä ja hauraasta lady Hannasta. Erityisesti Tykki pelkäsi Hannan puolesta rastia 15-43 (sähkölinjan ja lammen risteys), jossa varmisteli 7 minuuttia sitä, että Hanna ei lapsellisuuksissaan pummaa näin helppoa rastia. Hanna oli kuitenkin ilmeisesti saanut luotettavaa matkaseuraa ex-seuransa HeMen joukkueesta ja lisäsi eroa Essu 9 joukkueeseen vielä kolme minuuttia. Hanna varmaan muistelee tätä ”voittoa” vielä vanhainkodissakin.
Kuudennella osuudella Veli Kanuunan piti saada hoivattavakseen Essun keijukaissarjan kuningatar lady Saara. Tästä ei kuitenkaan tullut mitään kun Kanuuna joutui yllä mainittujen pienten vastoinkäymisten johdosta lähtemään yhteislähdössä. Kanuuna tekikin sitten oman suorituksensa ja voitti Saaraa 22 minuuttia. Saara oli kuuleman mukaan saanut joka rastivälille halukkaita saattajia riippumatta siitä olivatko nämä edes menossa samalle rastille.
Ankkurimme Veli Teräspalkki sai yhteislähtöön saatettavakseen todellisen höyhensarjalaisen lady Sallan. Tässä tapahtui jokin sekaannus, kun Sallaa ei väkijoukosta löytynytkään. Aikansa haeskeltuaan Teräspalkki suunnisti sitten huolestuneena oman osuutensa. Suuri oli yllätys, kun Salla oli tullutkin maaliin jo 6 minuuttia aikaisemmin! Vastaanottajien kesken tehtiin maalisuoran varrella mielenkiintoinen havainto siitä, kuinka Sallan juoksutyyli ja ulkoinen olemus onkin kauempaa katsottuna niin kovin paljon samanlainen kuin äitinsä Maisan, vanhemman tieteenharjoittajasisaremme ja KRV-voittajan vuosimallia 1993.
Näin oli mallasrastilla ex tempore päätetty hyväntekeväisyysprojekti viety suurella uhrimielellä päätökseen ja vieläpä upeasti: eLadies oli terveenä maalissa 41 minuuttia ennen Essu 9:ä eikä leideillä ollut aavistustakaan kuinka tuo ihme taustalla toteutettiin. Joukkueemme siirtyi perinteidensä mukaisesti analysoimaan kilpailua takaisin mallasrastille. Iloamme himmensi Essu 7 -nössöjen yhä pahemmaksi käyvä alennustila, olihan Läski-Pertti ja siten koko joukkue hylätty.
Veli Tykki
