EsSun Seurakirja – Kai Hilo

EsSun seurakirja on artikkelisarja. jossa kerätään kuukausittaisin kuulumisia ja tervehdyksiä seurakentän eri laidoilta. Keitä seuraamme kuuluu, miten heidän suunnistuspolkunsa on tänne johtanut.

EsSun seurakirjan saanut vastaa vapaasti alla oleviin kysymyksiin ja liittää mukaan suunnistusaiheisen kuvan ja tervehdyksen seurailaisille.

Hei kerrohan, kuka olet, mistä tulet ja mitä teet?

• Olen Hilon Kaitsu toimin EsSussa Majaisäntänä Valkosen Paavon kanssa sekä eGroupJr:n vastuuvalmentajana yhdessä Marian, Simon, Teron ym. huipputyyppien kanssa. Kotoisin olen Porista ja kulkenut Tampereen kautta Espooseen. Toki pari vuotta tuli asuttua Oslossa ja tutustuttua norjalaiseen suunnistustoimintaan.

Milloin aloitit suunnistuksen?

• Suunnistuksen aloitin vuonna -74, samassa taloyhtiössä asuneen Jukola voittajan Taisto Moilasen houkuttelemana. Seurana oli Porin Tarmo (yleisseura), josta sitten suunnistusjaosto irtautui v. 1977 perustaen suunnistuksen erikoisseuran Rastikarhut. Aika oli todella otollinen erikoisseuran perustamiselle. Porin seudun suunnistajat yhdistyivät, ja toiminta oli varsin aktiivista ja menestyksellistä. Rastikarhuissa oli tuolloin aktiivisia toimijoita mm. EsSun toiminnanjohtajan isä Jorma. Sitten opiskelu vei minut Tampereelle ja seurakin vaihtui ensin Nouskiin sitten Epilä Esaan, jonka jälkeen siirryin Kangasalan Kisaan, josta Rastikarhujen tapaan suunnistajat perustivat oman suunnistuksen erikoisseuran Kangasala SK:n. Oslossa edustimme paikallista Bäkkelagets SPK seuraa Suomeen palattua Kangasala SK, Kalevan Rasti ja Lynxin kautta EsSuun.

Miten tutustuit EsSun toimintaan?

• EsSuun tutustuin, kun olimme Nouskin kanssa kevätleirillä Huddiggessa 90-luvun alussa samassa leiripaikassa ”Sarasen lastentarhan” kanssa. Lastentarha nimitys tuli EsSun silloisesta edustusryhmästä, joka koostui nuorista menestysnälkäisistä suunnistajista. Nykyisin näitä suunnistajia löytyy EsSun eLadies ja Nostalgia ryhmistä. Varsinaiseen toimintaan tulimme lasten kanssa mukaan 2016, jolloin vaihdoimme Lynxistä EsSuun. Itse taisin aloittaa suunnistuskoulun ohjaajana 2017 ja siitä lähtien tehnyt monenlaisia tehtäviä EsSussa ja aina ollut tosi Kivaa, EsSussa on huippuporukkaa!

Mikä on parasta EsSussa?

• Parasta EsSussa on pitkään jatkunut laadukas junioritoiminta, jota viedään esimerkillisesti eteenpäin jatkuvan parantamisen periaatteella. Tämä hyvä toiminta on tuottamassa hedelmää – etenkin nuorten naisten osalta. Olen aistivinani, että siinä huokuu hieman 90-luvun henki, jolloin EsSulaiset tekivät asioita tosissaan menestyäkseen, mutta ei liian tosikkomaisesti. On ollut hieno seurata omien lasten matkaa heidän omilla suunnistuspoluillaan.
• Näen myös asioita, joita pitää toiminnassa parantaa, jotta oikeasti ollaan suunnistuksen huippuseura. Siihen on myös seurassa herätty ja hankittu huippuammattilaisia auttamaan työssä kohti huippua. Matkaa toki sinne on vielä, mutta se saavutetaan päämäärätietoisella työllä, rasti kerrallaan kohti maalia.

Mikä on mieleenpainuvin suunnistusmuistosi?

• Olen saanut pitkän suunnistusurani aikana paljon hienoja kokemuksia, ystäviä ja tutustunut muiden maiden suunnistuskulttuureihin – siksi on vaikea nostaa yhtä erillistä kokemusta toisten yläpuolelle. Yksi jännittävimmistä kokemuksista on kuitenkin vuoden 2001 Tampereen MM-kisat, jossa vaimoni Marika Mikkola suunnisti henkilökohtaisella pitkällä matkalla Hopeaa, johtaen vielä viimeisellä rastilla, mutta Sveitsiläinen Simone Luder (nyk. Niggli) vei 3 sekunnilla voiton. Koskaan en ole jännittänyt kisan aikana niin paljon kuin silloin, maastosta saatiin vain väliaikoja – ei ollut nykyisiä apuvälineitä seurantaan.

Mikä on unelmien suunnistusmaastosi?

• Pidän monenlaisista maastoista, sellaisista, joissa pääsee suunnistamalla rastille asti eli luettavaa löytyy kartasta rastinoton avuksi. Puskamaastot eivät ole suosikkilistani kärjessä, enkä ymmärrä miksi rasteja yleensäkin sijoitetaan puskien keskellä. Puskarastit mielestäni asettavat suunnistajat eriarvoiseen asemaan ja jäljempänä lähtevät saavat kohtuutonta etua.
• Suosikkimaastoihin kuuluvat mm. Varsinais-Suomen kalliomaastot, kangasmaastot, Lapin tunturit, Pohjois-Norjan rinnesuomaastot, Uudenmaan kalliomaastot, jne. listaa voisi jatkaa paljon pidemmäksi. Tärkeintä on, että maasto ja kartta täsmäävät ja suunnistaja voi haastaa itsensä omalla tasollaan. Nykyiset kartat ovatkin varsin hyviä ja paikkansapitäviä ja niiden avulla on nautinnollista suunnistaa.

Minusta saa seuraa / minua voi pyytää mukaan….

• Melkein mihin tahansa seuratoimintaan liittyvään asiaan tai työhön, toki muuhunkin kannattaa kysyä – yleensä aina on aikaa hyvälle Seuralle (EsSulle)

Terveiset seuralaisille ja kenestä haluaisit kuulla seuraavaksi:

Maria Kankaanpää