Kirjoitan tätä aurinkoisena lauantaina 19.5., kun kilpailuun on aikaa vielä 4 yötä. Järjestelyt näyttävät etenevän mallikkaasti kaikilla osa-alueilla.
Suunnistajana olen tottunut siihen, että useimmat kilpailumaastot muuttuvat huonompaan suuntaan ihmisen toiminnan ansiosta. Hakkuut, rakennetut tiet ja murskatut kalliot ovat suunnistajalle yleensä vain askel huonompaan suuntaan. AM-sprintin kilpailumaastossa ihmisen toiminta on muokannut suunnistuksellisuutta vain parempaan suuntaan. Erinomaisesti tämä ilmenee katsomalla ilmakuvaa kilpailualueesta 1960-luvulla, jonka aikaisessa tilanteessa kilpailusta olisi tullut aika yksitoikkoinen.
Toisin on 2012. Uskallan väittää, että kilpailualue Espoon Keskuksessa on yksi haastavimpia viime aikoina Suomessa järjestettyjä kaupunkisprinttimaastoja. Ratamestarille tämä on tarjonnut ihanteellisen mahdollisuuden kilpailijoiden naruttamiselle hitaisiin reitinvalintoihin ja kalliiden sekuntien häviämiseen kartan pienipiirteisiä yksityiskohtia tiirailemalla. Rastipisteissä on suuria tasokorkeuseroja ja niiden välillä etenemismahdollisuuksia jopa kolmessa eri tasossa. Ne kilpailijat, jotka karttaa oikein tulkitsemalla pystyvät sujuvaan suunnistukseen ja estämään harhautumisen ratamestarin koukkuihin, tulevat menestymään. Avainsanoja huippusuoritukseen ovat myös rastinotto oikeasta suunnasta ja tasaisuus jokaisella välillä. Aiempi kokemus keskieurooppalaisista kaupunkisprinttimaastoista on suureksi hyödyksi.
Haluan tässä yhteydessä kiittää myös valvoja Ville Koposta ja valvojan avustajia Leo Pyymäkeä sekä Matti Paasikoskea asiantuntevasta avusta ja erinomaisista kommenteista ratoja, karttaa sekä rastipisteitä viilattaessa. Matti Toivonen on tehnyt erinomaista työtä kartan laadinnassa, mutta kuten aina, mikään kartta ei koskaan ole täydellinen, ainoastaan tekijöidensä tulkinta. Tosin tällä kertaa se on lähtökohdat huomioon ottaen erinomainen näkemys tästä vaativia yksityiskohtia vilisevästä alueesta.
Henrik Palmén
Ratamestari
