Kilpailumaasto muodostuu lukuisista 20 – 50 metriä korkeista mäkialueista ja niiden väliin jäävistä, yleensä soistuvista notkelmista. Mäkien rinteet ovat monin paikoin varsin jyrkkiä tai suorastaan jyrkänteisiä. Mäen päällystät ovat kallioisia ja osittain hyvinkin pienipiirteisiä. Notkelmissa sijaitsevat suot ovat kohtuullisen märkiä, mäkien päällä sijaitsevat taas kuivempia.
Kulkukelpoisuus on mäkien päällä enimmäkseen hyvä, mutta kaikkein ”valkoisimmalla” alueilla pitkä heinikko hidastaa jonkin verran. Sunnuntaina etenemistä hidastavat erityisesti monet matkalle osuvat mäet.
Kilpailupäivistä on pyritty tekemään selvästi erityyppiset. Lauantain radat ovat runsasrastisia ja tarkkaa työskentelyä vaativia aavistuksen ylipitkiä keskimatkan ratoja. Sunnuntain radoilta löytyy enemmän pitkiä välejä. Matkat ovat raskaan maaston takia hieman lyhyempiä tai korkeintaan normaaleja. Osa radoista kulkee melko lähellä piha-alueita. Niille meneminen on luonnollisesti kielletty, vaikkei kielletyn alueen violettia viivoitusta olekaan käytetty.
Lasten radat: Lasten radat kulkevat molempina päivinä alueilla, jossa on paljon polku-uria. Osa poluista erottuu heikosti, joten niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. Maastopohja pääosin hyvä. Jonkun verran kivikkoa kuitenkin löytyy, erityisesti mäkien rinteiltä. Lisäksi maastossa on useilla alueilla kaatuneita puita, mutta ratasuunnittelulla ne on pystytty pääosin välttämään
